Moottoritien nostosillan oikealla puolella sula valtaa alaa. Veden ja jään kevätkamppailua keskiviikkoaamuna. Lähes samoista maisemista löytyy A-K.H:n ottamia laadukkaampia kuvia täältä ja täältä.
Usko, toivo ja rakkaus ja suurin niistä on rakkaus.
Usko ja Toivo ovat myös miesten nimiä. Sen sijaan itäisen naapurimaamme kielessä kaikki kolme, siis Vera, Nadezda Ja Ljubov´ ovat naisten etunimiä.
Valitsin toivon (uudesta paremmasta päivästä) kielemme kauneimmaksi sanaksi tässä elämäntilanteessa. Kuva on otettu viime heinäkuun kahdeksannen päivän aamuna.
Edit 30.3. klo 5.00 Lisäsin toisen (ensimmäisen) kuvan, joka on otettu Cran Canarialla viime marraskuussa.
Julkulan suunnasta lähestyen niemennenä näytti tältä. Aiemmin paikalla ollut Yksityisalue-kieltotaulu oli poissa. Viivähdimme hetken paikalla ja seurasimme jääliikennettä.
Tässä kuvassa on sama paikka vastakkaisesta suunnasta. Vedet ovat jään alla laskeneet paljon syksyn tulvakorkeudesta.
Paljon on vettä virrannut tämän sillan alta siitä, kun viimeksi sen kaiteelta alas katselin. Olipa kovan liikenteen vuoksi suorastaan pelottava paikka. Liekö kuvatkin tärähtäneet?
Kauppareissulla törmäsin Biolanin (minulle) uuteen tuotteeseen, Tipusen Pääsiäisruohoon. Olisin siis päässyt vieläkin helpommalla. Tämä rairuohoasia oli niin häkellyttävä, että päätin lipsua luomukuvalinjastani.
Kadut olivat riitteiset tänä aamunakin. Kirkas sää vaihtui räntäsateeksi jo ennen puolta päivää. Kiersimme lyhyen aamulenkin ja totesimme, että se valkoinen auto oli jo kokonaan paljastunut lumen alta. Luistinradat ovat myös sulaneet. Uusi lumi on vanhan surma. Kyllä se kevät taitaa tulla.
Entä jos tulee äkkilähtö? Tänään aurinko vain hetken häivähti keskipäivällä. Satoi. Vuoroin vettä ja räntää. Jäi tarkistamatta, joko tämä menopeli on paljastunut lumen alta.
Valokuvatorstain haastesana on tällä kertaa sininen. Monessa kansallispuvussa on sinistä kuten näissä. Itselläni on Tuuterin puku, jonka sininen on paljon tummempaa. Lisää sinistä löytyy täältä ja täältä, jotka ovat minulle tyypillisempiä otoksia. Mutta tällä kertaa näin.
Suurten järvien ja Pohjanmaan lakeuksien ja tietenkin meren äärellä tulee mäkimaisemassa syntyneelle ja eläneelle tuntu, että itse kutistuu kutistumistaan. Tyttäreni kerran kiteytti sen mielestäni osuvasti: "liikaa taivasta".
Päivä on harmaa, mutta punaiset tulppaanit koristavat keittiön pöytää. Viikolla satuin näkemään televisiosta pätkän umpihankijalkapalloa. Viime viikonloppuna sitä olisi voinut pelata tässä. Koska Valokuvatorstai on lomalla, on keksittävä oma aihe. Talviurheilu.