muistot kaikuvat loputtomina kuin
vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
itsensä kuviin,
ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira
Caj Westerbergin runo kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972)
on tämän viikon l. 160. Valokuvatorstain haaste.
the endless echo of memories
takes me like a mirror
into new pictures of myself,
there´s a star in the horizone, a ball, and a dog outside
A poem by Caj Westerberg from a collection Sunken Venice (Otava 1972) ( translated by me)
Pidän tästä, näen ajan virtaa, heijastumia mennesstä, välähdyksiä tulevasta.
VastaaPoistaSusuPetal,
VastaaPoistaKiitos. Tämä vanha kuva tuli heti mieleeni, kun luin aiheen.
Onpa hieno kuva! Runon kanssa sopii yhteen kuin nakutettu.
VastaaPoistaKaanon,
VastaaPoistaKiitos. Niin minustakin. :)