Kaislikko ei enää suhise, vaan helisee ja soi. Viimeöinen ensipakkanen sai sen aikaan. Ei ihan viimeinen ääni, joka oli omien askelten ääni hiekkatiellä matkalla takaisin sisälle palelevin sormin.
Valokuvatorstain 225. haaste: ääni, jonka viimeksi kuulit kodin ulkopuolella
Klinää luonnossa. Vaikuttavaa.
VastaaPoistaKaunis kuva ja kaunis on se ääni:)
VastaaPoistaTuon äänen minäkin olen kuullut ja kerran kuvannutkin. Se helinä on kuin toisesta maailmasta.
VastaaPoistaKaislikko lepää että jaksaa taas suhista ensi kesänä, kaunis kuva!
VastaaPoistaEi vaan meillä...nytkin tihuuttaa vettä.
VastaaPoistaIllalla oli jo -10 nyt +1.2
Nämä syksyn ekat jäät ovat kauniita.
Pantteri,
VastaaPoistaVaatii tuulen, joka tässä kohtaa on yleisimmin pohjoinen, siis kylmä.
Inkivääri,
Kiitos. Veden kaikki olomuodot ovat kuvauksellisia.
Obeesia,
Harvoin osuu paikalle jäätymisen tässä vaiheessa. Telkkarissa eräs metsuri kertoi kerran elämässään kuunnelleensa vienon helinäkonserin havumetsässä, joka syntyi sellaisesta ilmiöstä, että jokaisen neulasen päässä oli jäätynyt pisara. Se olisi vielä paljon huikeampi soitanto.
Raija,
Kiitos. Vesi lainehtii vielä vapaana. Olen veikannut jäätymipäiväksi jouluaaton. :)
KooTee,
Nollassa on täälläkin taas ja mahdottoman liukasta. Ei oikein tohdi ulos lähteä.
Yleensä talvi tulee jossakin vaiheessa Jokelaankin.
Helinää, kilinää... kuin joulutonttujen esiintymisharjoituksia kuuntelisi :)
VastaaPoista