maanantaina, maaliskuuta 31, 2014

Palkitaanko kärsivällisyys?

Meiltä kaikilta elollisilta vaaditaan kärsivällisyyttä mitä erilaisimmissa tilanteissa. Tässä muutama:










Valokuvatorstain #320:n haastesana 
on kärsivällisyys. Toisten kuvia löydät täältä.

13 kommenttia:

  1. Repesin tuon ylimmän kuvan kohdalla! Vaikka ei kyllä ole kivaa tuollainen. Ihmetelen, miten vuosi vuodelta kannet tuntuvan istuvan tiukemmin ja tiukemmin.

    Tuollaista räsymattoaitaa voisi paremman tekemisen puutteessa vaikka punoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susu,
      :) Tuossa oli tosi kova paikka. Kotitekoista tämä ja kierrekorkin väliin oli tietenkin jäänyt hilloa. Jos olisin ollut yksin, olisin jäänyt paitsi.

      Poista
  2. Tekniikkalaji tuo ykkönen!

    Paras konsti minulla myös heikkoranteisella on se, kun työntää tukevan veitsenkärjen kannen alle siitä yhdestä tietystä kohtaa (jossa on alla lasissa kohoumaviiru) ja naksauttaa sen verran, että kuuluu poksahdus. Ostin myös sellaisen oranssin servetinkokoisen kumihärpäkkeen, kuin pieni liinanen, jolla saa pitävän otteen. Vaatii kyllä voimankäyttöä, mutta ainakaan kansi ei luista. Joskus jopa piimäpurkin muovikorkki on tuskastuttavan tiukka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iines,
      Edellä jo vastasin, millaisesta tilanteesta oli kyse. Siis kotitekoisesta puolukkahillosta. Tuo kuvaamasi tapa sopii niihin "yksikierteisiin" purkkeihin, joihin pikkelsit ja kurkut yms. on pakattu.

      Kumihärpäkettä oli jo kokeiltu. Minulla on huonot käsivoimat. Moni purkki jää avaamatta. Aikoinaan annoin kotitekoista lakkahilloa joululahjaksi ystäville. Sain myöhemmin kuulla, että ko. purkin avaaminen oli myös hankalaa.

      Poista
  3. Jos tuolla ei aukea niin sitten ei millään. Konstit on monet sanoi kissa kun mummolla pöytää pyyhki. Vai olikio se sittenkin toisinpäin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harry,
      Höyläpenkki olisi ollut hyväksi avuksi.

      Poista
  4. KYllä hätä keinot keksii vai miten se menikään... sekin...
    Minullakin on heikot käsivoimat, mutta pikkulusikalla auttaen ilamn saa usein pois - ei aina eikä silloin kun hilloa on jäänyt väliin... tosi on. Olen yrittänyt laittaa nurinpäin lämpimään veteen - joskus sekin on auttanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pappilanmummo,
      Niin sanotaan, mutta joskus on konstitkin vähissä. Kertaakaan en ole vielä täyttä purkkia joutunut rikkomaan. Tuota lämminvesitemppuakin olen käyttänyt. Auttaa joskus.

      Poista
  5. Minä sanon teille, että kärsikää toisianne.

    VastaaPoista
  6. PS. Miten sait nuo tunnisteet tuonne ja nuin pienellä fontillakin?

    VastaaPoista
  7. JK Pyydän nöyrimmästi anteeksi. Tämähän ei olekaan SE blogi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalevi,
      Tämä on täsmälleen samanikäinen blogi kuin Valokuvatorstai. Eli todella vanha. En enää arvaa mennä kokeilemaan noita asetuksia ja uusia härpäkkeitä. Fonttihan on tässä muutenkin pieni. Sen saan näytöllä itse isommaksi Ctrl+ -komennolla.

      Ei muuten ole kevät edennyt täällä lainkaan. Metsässä on merkillisen näköistä, kun kevätpurot ovatkin jäälaavavirtoja. Lunta ei tosin ole.

      Poista
  8. Peikko on löytänyt metsästä semmoisen metallisen pihtivempeleen, jolla kannet aukeavat vaikka ne olisi liimattu kiinni. Googlekin tietää sellaisen ja osaa näyttää siitä kuvan. https://www.google.fi/search?q=kannenavaaja

    Peikon miälestä hillopurkki on mukava pitää auki vierellä, jotta siinä voi kastaa sormea ja nuolaista samalla kun punoo kuteita aitaloimiin :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Thank you for your comment!