lauantaina, marraskuuta 01, 2014

Kouluruoka

Kuvassa on annos "tuunattua kouluruokaa", josta jonkun sanan olen aiemmin jo kirjoittanutkin toisaalla.

Kuvan liitän toisten Valokuvatorstain tämän viikon haasteen (#342) ruokakuvien joukkoon. 

10 kommenttia:

  1. On oikein tuunattu kalapihveillä ja punavärillä ja roiskuteltu kastiketta pöydän reunalle. Perusmausteet puuttuvat: ketsuppi ja sinappi ja pikkelsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalevi,
      Tämä annos oli Savonian taitajien tekemä Jyrki Sukulan opastuksella. Em. henkilö oli paikan päällä kyselemässä, miltä maistuu. Pikkelsi olisi muuten sopinut siihen lisäksi hyvin.

      Poista
  2. Värikäs ruoka on silmänruokaa myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaari3,
      Punajuuri on varsinainen värittäjä. ;)

      Poista
  3. Kouluruoka on muuttunut paljon monipuolisemmaksi kuin luulinkaan, jos näin on meillä - maissipuuro - hyvä kun on edes sitä tuolla - vaikka pitäisi olla monipuolisempi sielläkin.
    Meillä näkkileipä puuttui - vain sopan kanssa tarjotaan poehmeää leipää nykyäänkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pappilanmummo,
      Ei se kouluruoka paljon kehuja kerää täällä, jos kyselee lapsenlapsilta. Tämä annos oli esimerkki yllättävitä kouluruuista kausi- ja lähituotteista. En osaa sanoa, kelpuuttaisivatko koululaiset sen listalleen.

      Maissipuuro ei muuten maistunut yhtään miltään.

      Poista
  4. Sitten kun meillä ruvettiin saamaan koulussa ruokaa, tuotiin luokan eteen maitotonkka, josta isolla kauhalla ammennettiin velliä tai keittoa alumiiniastioihin. Maito ja voileivät olivat omasta takaa. Koska lauantai oli lyhyt koulupäivä, saimme rusinasoppaa tai mustikkakeittoa. Kouluruoka on nyt silloista monipuolisempaa, mutta en muista, että luokassa tai koko koulussa olisi ollut vegetaristeja, vegaaneja tai ruoka-allergikkoja. Sain kyllä lauantaisin mahanpuruja marjasopasta, mutta ei siitä hälinää nostettu. Söimme etupäässä lähiruokaa: mustikat oli itse poimittu, perunat itse kerätty ja sopassa kellunut lehmä näköetäisyydeltä tuotu. Myös lantut ja porkkanat olivat lähitaloista. Rusinat nyt olivat mistä olivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalevi,
      Omassa jo lakkautetussa kansakoulussani oli ruokala ja saimme syödä pitkissä pöydissä (muistaakseni vanhanvihreissä) samassa tilassa valmistettua ruokaa. Maitopullo ja eväsleivät piti tuoda kotoa, ja niitä puolukoita syksyisin muistaakseni kolme litraa. Joskus oli huono puolukkavuosi. Muistan äitini huokailleen sitä ja halunneen laittaa punaherukoita koululle puolukoiden asemasta. Mutta nehän eivät kai säily survoksena kuten puolukka.

      Minä olin kateellinen joiden luokkatovereiden eväistä. Omissa eväsleivissä ei ollut koskaan mitään muuta päällä kuin voita. Juustoa aloimme saada vasta kun aloimme viedä maidon meijeriin. Edamia kilon paloina ostettiin siitä maitoautosta, joka ei ollut mikään kylmäkuljetus.

      En muuten minäkään muista, että koko allergia-sanaa olisi koulussa mainittu.

      Poista
    2. Kieltämättä vähän vilkuiltiin kaverereiden eväitä. Olen käynyt kansakoulua sekä maalla että kaupungissa ja muistini mukaan kaupunki- ja kauppalakouluissa oli jo ruokala.

      Älä puhukaan voista. Minulla oli pitkään leivillä amerikanlaardia, mutta kyllä siten voitakin joskus ja jopa juustoa. Margariinilla oli sellainen maine, että vaikka oli olemassa jo hyviä leipämargariineja niin ruokavieraille niitä vähän väheksyttiin, jos meijeri- tai muuta voita ei ollet. Olen lapsena elänyt myös taloudessa, jossa kolmesta lehmästä saatu kerma kirnuttiin itse voiksi. Vähän vierastan raakamaito-nimitystä, koska en osaa ajatella, että maito olisi raakaa.

      Margariinisodan ajoilta tulevat mieleeni Repe Helismaan säkeet:

      Ei enää tuolla Raision puolla
      ei nää juokse kissa,
      sillä se kissa leipien päällä
      on eväspaketissa.

      Poista
    3. Tällainenkin loru kiersi: Ennen haudattiin kissat multaan, nyt ne haudataan Suvikultaan.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Thank you for your comment!