perjantaina, heinäkuuta 03, 2015

Vanamon etsintäretkellä





löysin kuin löysinkin vanamot vaaran rinteellä. Ehkä kolean alkukesän vuoksi ne olivat edelliskevättä pienikokoisempia ja väriäkään ei kamera näytä oikein toistaneen. Yllätys oli ensi kohtaamiseni  valkolehdokin kanssa. Löysin niitä kolme. Ja kyllä minä mieleni pahoitin, kun vastaani käveli toinen sateessa vaeltaja, jolla oli kokonainen lehdokkikimppu kädessään.

5 kommenttia:

  1. Viehkot kuvat sulla. On se mukavaa, kun luonnonsuojelualueelta kerätään täysin rauhoitettuja valkolehdokkeja. Olisit kumauttanut sitä tyyppiä kepillä polveen tai ainakin kysynyt, että ollaanko sitä rikollisilla teillä vai eikö tunnisteta rauhoitettua kasvia.

    Nyt sulla on nuuhkimalla mahdollisuus tarkistaa E. Leinon Nocturnossa mainitsemat tuoksut vanamon ja miettiä, siitäkö sydämesi laulun tekisit, ynnä varjot veen.

    V-S Loiri väittää vanamoiden haisevan pahalle. Minusta ne tuoksuivat vienosti haistellessani niitä kontillani Puijon rinteellä.

    Valkolehdokki on kauneimmillaan kasvupaikallaan. Se ei ole maljakkokukka, ja kuten sanottu etc.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalevi,
      Vastoin luonnettani minä pysäytin tämän poimijan ja kysyin, tiesikö hän lehdokkien olevan kokonaan rauhoitettuja. Tiesi. Kertoi vievänsä ne isänsä haudalle. Niitä oli hänen mielestään runsaasti eikä ollut poiminut kaikkia. Kertomuksestaan saatoin kyllä päätellä, ettei hän ollut ensimmäistä kertaa niitä poimimassa. Tiesitkö sinä, että niitä löytyy täältä rinteestä? Itse törmäsin siihen ensimmäisen kerran täällä. Varpaisjärvellä olin nähnyt aiemmin.

      Poista
    2. En ole hyvin tarkkaan Puijon metsiä kolunnut, vaikka olen siellä paljon liikkunut. Valkolehdokkeja kasvaa ilmeisesti liian helpossa paikassa, kenties helppokulkuisella alueella, jossa on suoritettu ns. maiseman aukaisu. Kun Puijonrinteen puolelta rauhoitualueelta raivattiin ryteiköt, oli pieni alue seuraavana keväänä sinisenään sinivuokkoja ja ihmisiä kuokkineen, lapioineen, muovikasseineen. Ai että minua kiukutti. Sellaisena hetkenä tekee mieleni niputtaa kaikki savolaiset yhteen ja haukkua pataluhaksi.

      Poista
  2. Hmm...en tajua tuota luonnonkukkien keruuta muutenkaan, oli ne rauhoitettuja tai ei. Niitä ei oo tarkoitettu mihinkään vaasiin ja keittiönpöydälle! Eikä joku haudalle roivaaminenkaan oo kyllä tarpeellista. Sinne luontoon ne ovat tarkoitettu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tillariina,
      Olen samaa mieltä kanssasi. Luonnonkukat eivät edes kestä maljakossa kuin hetken. mitä tuohon poimimisen tulee, kai ne on rauhoitettu juuri liian poimimisen vuoksi. En ymmärrä . Kunhan helle hellittää, aioin nousta vielä tuonne rinteeseen katsomaan, joko viimeisetkin on viety. Hyvää viikonloppua!

      Poista

Kiitos kommentistasi! Thank you for your comment!