torstaina, heinäkuuta 04, 2019

Ei merta edemmäksi

Aika kuluu rattoisammin retkeillen. Auton ikkunasta on mukavaa katsella tuulessa aaltoilevia viljapeltoja. Vasta tänä kesänä tulin havainneeksi miten voimakkaasti kyllin korkeakasvuinen viljapelto lainehtii. Ei ihme että hölmöläiset menivät uimaan pellolle. Loppumatka oli tutun oloista kaunista mäntymetsää. Hyviä mustikkakankaita, mutta ei ollut vielä mustikka-aika. Ensin mansikat.

4 kommenttia:

  1. totta niin Liisa, en tiedä mitään kauniinpaa näkymää kuin tuulessa hiljalleen huojuva viljapelto. matkallesi on osunut kauniita maisemia. ensimmäiset mansikat kerättiin eilen pakkaseen, herkuteltu ahomansikoilla ennen sitä jo viikon verran. mustikoita tänne tulee paikoin kovin vähän. täytyy lähteä hieman kauemmas etsikelemään mustikka paikkoja.
    mukavaa lomaa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä mustikat ovat jo kypsyneet. Itsestä ei ole poimijaksi, mutta ahkeria käsiä riittää. Tällä tarkoitan ns. ansaitakseen poimijoita. Tosin ensimmäiset mustikat ovat olleet melko pienikokoisia. Nyt on saatu sadetta. Mansikat taas ovat todella isoja kaupan hyllyillä. Marja-aika on mukavaa!

      Poista
  2. Erityisen kaunis on lainehtiva ruispelto rukiin pitkän korren takia, ja miksei ohrapeltokin pitkine vihneineen. Vehnä ja kaura on jalostettu lyhytkortisiksi, mutta kypsä vehnä on väriltään kaunis. Rypsipeltokin on hetken aikaa kaunis, ja koiranputkea muistuttava kuminakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Porvoon suunnalla matkan varrella kasvoi ilmeisesti kuminaa, koska muutamat pellot olivat valkoisia. Mielessäni arvuuttelin olivatko kesannolla vai jotakin viljaa. En ole aiemmin kiinnittänyt niihin huomiota. Maalle mieli avarampiin näkymiin.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Thank you for your comment!