Nämäkin kuvat ovat Espoon Korpilammelta. Tuo vanha rakennus näytti olevan rakennusmateriaalivarastona. Minulle se tuo mieleen vanhan liiterin tai pehkuladon. Ovatko lakeuksien ladot näin ilmavia? Jostakin tämäkin vanha rakennus on Korpilammelle siirretty.
Tuuli puhaltelee hyvin läpi ja kuivattaa heinät. Näin epäilen?
VastaaPoistaValo tekee kuvan eli valkokuvan.
Ilta-aurinko on hieno, mutta vaativa sillä se muodostaa myös kovia varjoja.
Kootee,
VastaaPoistaOvatko varjot näissä mielestäsi liian kovat?
Siinä ja siinä=)
VastaaPoistaNäistä tulee kyllä ihan kiva ilta-aurinko fiilis joten sanotaan ettei ole.
Ei lakeuksilla enää latoja ole, jollei ole vanhdossä jäänyt ja kestänyt sortumatta lumen painon. Masentaa katsella ladottomia peltoja, mikäli niitä edes pajukon seasta näkyy. Niin maaseutu muutuu. kootee on varman jo huomannut, että Mäntsälässä on komeat pellot. Kyllä niille passaa rakentaa kasarmeja, nyt kun Lahden oikoratakin kylkee kylän kautta. Ei tarvitse enää nuorison laulaa, että mitä Mäntsälällä tehtäis, kun pääsee varttitunnissa notkumaan Lahteen.
VastaaPoistapo vanhingossa
VastaaPoistaOli niitä siellä vielä jonkin verran jäljellä, mutta rehupaaleja näkyi pelloilla enimmäkseen.
VastaaPoistaMeillä heinälato ja riihi olivat kyllä ihan tiiviitä, siis raottomia, rakennuksia. Liiterit ja ne pehkuladot olivat ovettomia, harvoja ja läpituultuvia.
Kyllä minä olen tottunut siihen, että lato on harva ja vähän tratillaan. Lisäksi olen tottunut siihen, että halot kuivattiin liiterin edessä pinoissa, sirkkekelöitiin ja pinottiin umpiseinäiseen liiteriin, jossa tarkeni talvellakin pilkkoa puita. Umpinaisissa vajoissa säilytettiin hevostetoisia työkoneita, jotka aikaa myöten jätettiin ulkosalle ruostumaan.
VastaaPoistaVanuvuoren Koirakaarteessa kuvasin yhtenä vuonna idyllistä latomaisemaa. Oli oikein työ saada kaikki ladot mukaan kuvaan. Menin vuoden kuluttua paikalle uudistaakseni kuvauksen, mutta ei ollut enää ladon latoa.
Kun vuosien myötä oppii ulkoa puut, pensaat, ladot, tiet, polut ja talot ja kun pitkän poissaolon jälkeen palaa katsomaan maisemaa, jota on kantanut mielessään, tuntuu oudolta, kun sitä ei yksityiskohdissaan enää olekaan.
Tuossa a-k.h:n viimeisessä jutussa on totuuden siemen, siksi kannattaa kuvata myös ympäristöään.
VastaaPoistaKuvamuistiin kannattaa luottaa.
On aika jännää, että kun jostakin puretaan rakennuksia ja siihen rakennetaan uutta niin myöhemmin alkaa miettimään mitä siinä aiemmin oli, eikä enää muistakkaan. arsinkin jos siinä ei ole ollut jotain hyvin erikoista. Ainakin minulle käy usein näin. Elän ehkä liikaa tätä päivää=)
Niin se menee. Ympäristömme muuttuu koko ajan ja me itse siinä sivussa.
VastaaPoistaKuvat kyllä tulee nimetä arkistoissa. Vanhojen valokuvien tunnistaminen ei ole helppoa. Maisemat tunnistaa kyllä maaston muodoista, vaikka puut olisi hakattukin, mutta henkilökuvat menettävät osin merkityksensä, ellei kukaan lopulta tiedä, kuka oli missä ja mitä teki ja milloin. Sellaisia kuvia on äidillänikin runsaasti.
Taalla joku rakentaisi siita asuintalon.
VastaaPoistaIhania kuvia..valolla saa kaunista aikaan. Pidän noita tuollaisista kuvista.
VastaaPoistapreciosas fotografias precioso lugar un saludo
VastaaPoistaThank you!
VastaaPoista