Uuden edessä

 

  Hyvää uutta vuotta 2022!

Saimme sittenkin valkoisen joulun. Viimoineen ja pakkasineen. Yllättävintä ovat olleet pakkaskelin vesisateet. Jäätävä tihku on todella hankala liikennesää. Tuulilasi ei tahdo millään pysyä kirkkaana ja joskus on vain mentävä, vaikka hitaasti. Kuvat ovat joulureissulta sieltä missä lunta tuli eniten jouluna 2021.

Kello näyttää noin puolta kahdeksaa illalla. Ulkoa kuuluu toistuvia ilotulitteiden ääniä. Sisällä on lämmintä ja rauhallista. Kanelipullat tuoksuvat. Tein pienen pullataikinan vasta nyt, koska joulupulla jäi leipomatta. Sen verran viikon puuhat väsyttävät, että vuosi saa vaihtua itsekseen ellei kovin äänekästä ilotulitusta kuulu sisälle asti.

Rauhallista aattoiltaa !

Aikainen talvi

 

Edellisessä postauksessa taisin vielä odottaa pakkasia. Itse asiassa lämpötilan laskeminen peräti kahteenkymmeneen miinusasteeseen oli kuitenkin yllätys. Ensimmäinen kerta täällä asuessa oli niin hyytävän kylmä. Vaikka Helsingissä tuli käydyksi asioilla useamman kerran, kuvia ei juuri jäänyt. Olisi pitänyt olla pukeutunut aivan eri tavalla. 

Nyt pakkaset ovat taas enää muisto vain. Onneksi ei eilen tarvinnut olla liikkeellä. Aamulla kaikki näkyi olevan jääkuoren alla. Ilahdutti suunnattomasti, kun näki että kotikatu oli tänä aamuna hiekoitettu. Tämä tapahtui ensimmäisen kerran täällä asuessamme. Pääsi turvallisesti jalkaisin käymään postissa ja apteekissa.

Hyvää adventtiaikaa!

______

Edit. Uudenvuodenaattona klo 19.50

Jostain syystä en pääse kommentoimaan omaa postausta l. vastaamaan kommentteihinne. Kiitos kommenteistanne ja toivotuksistanne. Googlelta onkin tullut monenlaisia ilmoituksia, joiden mukana ei oikein pysy. Aika kuluu nykyisin niin nopeasti, että moni asia ehtii vanhentua. Vielä on muutama tunti tätä toista koronavuotta jäljellä.  

Voikaa hyvin ja pysykää terveinä!

Tekee talvea

 

Luonto ei taaskaan osaa enää päättää. Kovin on vaihtelevia nämä säät. Alkaa olla vaarallisen liukasta taas. Kuvista voi päätellä, että  marrasputkin aamulenkit eivät enää suuntaudu kauaksi. Nastapohjakengillä käveleminen tuntuu paljon hankalammalta kuin lenkkikengillä taivaltaminen. Mutta aina on jotakin katseltavaa.

Pikkupakkasessa tai tihkusateessa

 

Otsikko kertoo kuvan marraskuun säätyypeistä aamuisin. Ehkä merkittävintä kuitenkin on ollut tämän ajan pimeys. On menossa marraskuun selätystä eri tavoilla. Itse olen päättänyt jatkaa päivittäisiä kävelyretkiä, satoi tai paistoi. Toistaiseksi se on onnistunut ja hetkittäin olen jopa iloinnut siitä, että on tämä aika jolloin olen voinut kävellä ilman aurinkolaseja. Puolet marraskuusta on jo takana.

Marrastaa

Olipa eilisaamuinen aurinko kauniin punainen noustessaan. Selityksen poikkeuksellisen punainen pallo sain iltauutisten aikaan. Lämpimät tuulet olivat tuoneen pienhiukkasia mukanaan. Siitä väri ja aamun utuisa kauneus. 

Riittää jo

 

 

Pohjoisessa on jo lunta tullut, mutta täällä vasta hiukan riitettä pikkupakkasen  jälkeen. Tämäkin tosin sulanut pois. Saisi talvi alkaa tulla.

Sininen

Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen. Ja pilvet olivat eilen hetken poissa. kaunis ruska on väistymässä. Eilen aamulla puiset sillat olivat jo liukkaat, mutta itse puisto kylpi valossa. Puistoremontti alkaa olla valmis.

 

Kesä kukkii vielä

 

Kärhö ja kanadanpiisku kukkivat vielä, samoin muutamat pihan kesäkukat. Ruskan värit alkavat erottua myös täällä etelässä. Oli todella kuulas syyspäiväntasauspäivä.

Pilvinen päivä Porkkalanniemessä

 

Pilvinen päivä ehti muuttua peräti tihkusateiseksi ennen kuin ehdimme Porkkalanniemen rantakallioille saakka. Olisi suonut että syyskuinen merimaisema olisi ollut kirkkaampi, koska tänne tulee tuskin enää mentyä. Kuvat on otettu nuotiopaikalta. Lintuja emme juuri nähneet. Lintutornin juurelle kavuttuani en enää uskaltanut nousta torniin. Ehkä ikää alkaa olla liikaa...

Sumussa syksyisellä suolla

Torronsuo yllätti minut. En ollut varautunut siihen, että miltei koko reitti kulki pitkospuilla. Muutamasta kuvasta näkee, miten pitkospuut on äskettäin vaihdettu. Entiset ovat toistaiseksi suolla. Odottavat ilmeisesti parempia kuljetuskelejä. Toki pitkokset olivat tukevat ja tasaiset, mutta yllättävän kapeat kaltaiselleni kulkijalla, jolle tasapainon hallinta vaatii sauvat. Kapeus vaati myös kekseliäisyyttä  ohitustilanteissa. Ei ollut juuri tavallisista kävelysauvoista. Toki tasapainoilu sauvojen avulla on helpompaa kuin aivan ilman apuvälineitä. Sitä suurempi oli iloni siitä, että selvisin sumuisesta seikkailusta kommelluksitta.

Alin kuva on otettu esteettömän reitin päätepisteestä. Siihenkin tutustuimme. Menomatkalla kohtasimme vain yhden retkeilijän. Sään kirkastuttua retkeilijöitä alkoi näkyä ja tulla vastaan enemmän. Ohittajia ei ollut yhtään. Sieniä olisi ollut runsaasti, jos vaelluksen päätteeksi olisi jaksanut poimia. 

Sanaton on sydämeni kieli

Väriterapiaa väsyneelle.

Hiekkateillä pilviä päin

Täällä kuljin kerran kouluun ja takaisin linja-autolla.
 

Tulossa vai menossa

On aamu. Vielä hetken viileää.

Rentunruusujen aika

 

Maitohorsma ei näytä tänä hellekesänä kasvavan täyteen mittaansa. Se poikkeaa muun kasvuston tavasta reagoida. Tosin lupiineille kävi ehkä samoin. Ne ovat jo kukkineet ensimmäisen kerran. Sorsat eivät valita liiasta kuumuudesta. Itselle tämä jatkuva helle on tukalaa aikaa. Ulkoilu on rajoittunut varhaisiin aamuihin, joista niistäkin muutama on ollut liian kuuma. Kaikkialla ei ole varjoisia polkuja, jotka olisivat kyllin tasaisia.

Vierailija

Mandariinisorsa pistäytyy aina silloin tällöin lähipuistossa. 

Hyvää etävappua!

 

Koska koronatartunnat ovat huomattavasti laskeneet ja ainakin yhden rokotteen saaneiden määrä on kasvanut, poikkeustila lopetettiin sopivasti vapuksi. Suositukset maskien käytöstä, kontaktien välttämisestä ja huolellisesta käsihygieniasta ovat edelleen voimassa.  Metsäkävelyllä käyty tarkistamassa, vieläkö metsään spontaanisti edelliskeväänä syntynyt pehmolelupuisto on toiminnassa. Leluja oli ilmaantunut jopa lisää. 

Alakuvassa pitäisi olla peurapukki. Ystävällinen koiranomistaja osoitti sen meille ja saimme seurata sen liikkeitä melko pitkään. Alempi kuva kertoo kyllä, että koko eläin olisi muuten jäänyt meiltä bongaamatta.
 

Ja kevät taas

 

Viimeiset lumet sulivat pihasta eilen. Samana päivänä kuvasin nämä kuvat. Tänään aamulenkillä huomasin, että valkovuokot kukkivat jo muuallakin kuin pihoissa. Ojissa käy melkoinen kurnutus paikoin. Liverryskonsertti on huikeaa.

Koronatartuntoja ilmoitettiin vain reilut 150, joten suunta on oikea. Toivo koronan talttumisesta elää.

Pääsiäisenä 2021

Runsaslumisen talven voi sanoa päättyneen pääsiäisenä, koska vesisade sulatti nietokset nopeasti. Kiitos latujen ylläpitäjille! Loivapiirteisten latujen hiihtely on ollut mitä parhainta lääkettä kipuihin ja koronaeristäytymisen aiheuttamaan ikävystymiseen. 

Valonpisaroita

 

Huikaisevan häikäisevää on helmikuun poutaisten pakkaspäivien valo. Vaikka ulkoilu on vielä rajoittunut pieniin korttelikierroksiin, valoisuuden vaikutus mielialaan on jo havaittavissa. Joskus ihan hykerryttää.

Tammikuu toi lumen ja valon

 

En ole ainoa, joka on iloinnut lumentulosta. Sääli vain, että olen joutunut seuraamaan lumikuvia vain ikkunasta ja toisten huikeista kuvista. Vanha kansa sanoo talven olevan puolivälissä näin Paavon nimipäivänä.

Hyvää uutta vuotta!

Kiitos kuluneesta koronan merkitsemästä vuodesta! Onnea ja terveyttä tulevaan vuoteen! 

Vielä on pysyttävä kotona. Koronarokotusten alkaminen näyttäytyy isona helpotuksena ja valona pitkän pimeän tunnelin päässä.

Miltei lumettoman vuoden lopussa saimme kaksi pyrypäivää, joten toki vanhassta kuvasta tehty korttini on oikeutettu. Aika paksu lumikerros toi vihdoin aurauskaluston töihin, mutta vesisade puhdisti lumen rippeet kaduilta. 

Toivottavsti saamme vielä lumisen talven tänne eteläiseen Suomeen, ettei käy kuten edellisenä talvena.

Lucianpäivänä 2020

 

Lapsenmieleni jouluisuus on vielä hakusessa, koska lumi puuttuu edelleen. Jouluvalot kyllä valaisevat taajamat tehokkaasti ja aurinkokin näyttäytyy pieniä hetkiä jos ei muussa niin taivaanrannan pilvien pastellireunoissa. On, on se siellä vielä. 

Rauhallista adventtiaikaa !

Vaihteeksi valoa

Koronakävelykohteita tällä viikolla. Mielenkiintoista seurata veden korkeuden vaihtelua ja toki myös sorsien talvea. Pilvisinä päivinä kirkas aurinko yllättää välillä jopa siinä määrin, että silmiin koskee. Jotenkin näitä katsellessa ei tunnu, että kuukauden päästä olisi joulu. On se. Allakka tietää. 

Koronarajoitukset ovat taas kiristymässä. Pysytään kotona. Käytetään maskia suositusten mukaan.

Marrasharmaan sävyt

 

Martinpäivänä sumu peitti maisemat koko valoisan ajan. Syksyn väripalettia kirkastaa vielä ruohonvihreä. Hyvin hoidetut puistotiet piristivät mieltä päivänä, jolloin lähellä olevan metsälenkin asemasta teki mieli päästä avarampiin maisemiin päiväkahveille.  Kuvat otettu puolenpäivän kieppeillä.

Ruskan rippeitä

Tänään paistoi kirkas lokakuun aurinko. Muutaman sateisen ja niin harmautta tihkuvan päivän jälkeen elämä tuntui taas juhlalta. Jotenkin sitä lokakuun lopussa kiirehtii tankaamaan värejä ja valoa heti, kun siihen vain tarjoutuu tilaisuus. 

Kuvat eivät toki ole tämänpäiväisiä, mutta lokakuisia kyllä. Vain parina kolmena aamuna ovat lätäkmöt olleet riitteessä ja maa kuurassa. Ruskaa on vieläkin, mutta laitoin tänne suurimman työn takana oleen ruskakuvani tältä vuodelta. Korkealta näkee paremmin.

Keinovalo l. kirkasvalolamppu on otettu käyttöön. Tulisipa lunta!
 

Ruskaa lammella

 

Ankkapuistossa tapahtuu

 

Kesäisen lämmin viikonloppu helli Reflektor Korso2020 valotaidefestivaalia. Syyspäiväntasaus on takana ja pimeys hiipii aina vain aikaisemmin. Ensimmäinen kuva on otettu päivänvalossa, muuta aamuyön pimeydessä itse asiassa ennen tapahtuman alkua. Korona-aikana en halunnut kiertää puistoa ruuhkassa. Ilokseni näin nämä vaikuttavat valoteokset. 

Tapahtuma järjestettiin toista kertaa. Se oli kaikille avoin ilmainen tapahtuma.