Herttoniemen kirsikkapuisto on kauneimmillaan. Kolea kevät on pitkittänyt kirsikkapuiden kukintaa. Puistossa ei todellakaan tarvinnut olla yksin. Kun ei tarvinnut kiirehtiä, löytyi tyhjä penkki eväshetkeä varten.
Mikähän uudistus tähän blogialustaan on tullut, kun nimellä kommentointi omaan blogiin vaatii moninkertaisen kirjautumisen? Jos jollakin teistä seuraajilla on tietoja ja yksinkertainen neuvo, miten tulisi toimia.
Minulla kommentit/ viestit tulevat sähköpostiin. Olen joihinkin vastannut kännykällä sähköpostin kautta luullen, että kommentti näkyisi myös blogissa. Ei taida toimia niin.
Hauskaa Vapun seutua koleasta säästä huolimatta!
Yritän vielä liittää tähän jonkun kuvan.
Edit 18.5.
Kiitos kommenteista! Edelleenkään en pääse kommentoimaan omaa postaustani enkä vastaamaan. Ei riitä taito ilmeisesti. Koettelee kärsivällisyyttäni melko paljon.
Vihdoin alkaa viimeiset lumet hävitä takapihalta. Polun varrelta taittamani mustikanvarpu kukkii kauniisti. Vappu lähestyy. Hyrylässä voi vielä hiihtää pientä lenkkiä.
Saimme sittenkin valkoisen joulun. Viimoineen ja pakkasineen. Yllättävintä ovat olleet pakkaskelin vesisateet. Jäätävä tihku on todella hankala liikennesää. Tuulilasi ei tahdo millään pysyä kirkkaana ja joskus on vain mentävä, vaikka hitaasti. Kuvat ovat joulureissulta sieltä missä lunta tuli eniten jouluna 2021.
Kello näyttää noin puolta kahdeksaa illalla. Ulkoa kuuluu toistuvia ilotulitteiden ääniä. Sisällä on lämmintä ja rauhallista. Kanelipullat tuoksuvat. Tein pienen pullataikinan vasta nyt, koska joulupulla jäi leipomatta. Sen verran viikon puuhat väsyttävät, että vuosi saa vaihtua itsekseen ellei kovin äänekästä ilotulitusta kuulu sisälle asti.
Rauhallista aattoiltaa !
Nyt pakkaset ovat taas enää muisto vain. Onneksi ei eilen tarvinnut olla liikkeellä. Aamulla kaikki näkyi olevan jääkuoren alla. Ilahdutti suunnattomasti, kun näki että kotikatu oli tänä aamuna hiekoitettu. Tämä tapahtui ensimmäisen kerran täällä asuessamme. Pääsi turvallisesti jalkaisin käymään postissa ja apteekissa.
Hyvää adventtiaikaa!
______
Edit. Uudenvuodenaattona klo 19.50
Jostain syystä en pääse kommentoimaan omaa postausta l. vastaamaan kommentteihinne. Kiitos kommenteistanne ja toivotuksistanne. Googlelta onkin tullut monenlaisia ilmoituksia, joiden mukana ei oikein pysy. Aika kuluu nykyisin niin nopeasti, että moni asia ehtii vanhentua. Vielä on muutama tunti tätä toista koronavuotta jäljellä.
Voikaa hyvin ja pysykää terveinä!
Pohjoisessa on jo lunta tullut, mutta täällä vasta hiukan riitettä pikkupakkasen jälkeen. Tämäkin tosin sulanut pois. Saisi talvi alkaa tulla.
Kärhö ja kanadanpiisku kukkivat vielä, samoin muutamat pihan kesäkukat. Ruskan värit alkavat erottua myös täällä etelässä. Oli todella kuulas syyspäiväntasauspäivä.
Pilvinen päivä ehti muuttua peräti tihkusateiseksi ennen kuin ehdimme Porkkalanniemen rantakallioille saakka. Olisi suonut että syyskuinen merimaisema olisi ollut kirkkaampi, koska tänne tulee tuskin enää mentyä. Kuvat on otettu nuotiopaikalta. Lintuja emme juuri nähneet. Lintutornin juurelle kavuttuani en enää uskaltanut nousta torniin. Ehkä ikää alkaa olla liikaa...
Torronsuo yllätti minut. En ollut varautunut siihen, että miltei koko reitti kulki pitkospuilla. Muutamasta kuvasta näkee, miten pitkospuut on äskettäin vaihdettu. Entiset ovat toistaiseksi suolla. Odottavat ilmeisesti parempia kuljetuskelejä. Toki pitkokset olivat tukevat ja tasaiset, mutta yllättävän kapeat kaltaiselleni kulkijalla, jolle tasapainon hallinta vaatii sauvat. Kapeus vaati myös kekseliäisyyttä ohitustilanteissa. Ei ollut juuri tavallisista kävelysauvoista. Toki tasapainoilu sauvojen avulla on helpompaa kuin aivan ilman apuvälineitä. Sitä suurempi oli iloni siitä, että selvisin sumuisesta seikkailusta kommelluksitta.
Alin kuva on otettu esteettömän reitin päätepisteestä. Siihenkin tutustuimme. Menomatkalla kohtasimme vain yhden retkeilijän. Sään kirkastuttua retkeilijöitä alkoi näkyä ja tulla vastaan enemmän. Ohittajia ei ollut yhtään. Sieniä olisi ollut runsaasti, jos vaelluksen päätteeksi olisi jaksanut poimia.
Maitohorsma ei näytä tänä hellekesänä kasvavan täyteen mittaansa. Se poikkeaa muun kasvuston tavasta reagoida. Tosin lupiineille kävi ehkä samoin. Ne ovat jo kukkineet ensimmäisen kerran. Sorsat eivät valita liiasta kuumuudesta. Itselle tämä jatkuva helle on tukalaa aikaa. Ulkoilu on rajoittunut varhaisiin aamuihin, joista niistäkin muutama on ollut liian kuuma. Kaikkialla ei ole varjoisia polkuja, jotka olisivat kyllin tasaisia.
Koska koronatartunnat ovat huomattavasti laskeneet ja ainakin yhden rokotteen saaneiden määrä on kasvanut, poikkeustila lopetettiin sopivasti vapuksi. Suositukset maskien käytöstä, kontaktien välttämisestä ja huolellisesta käsihygieniasta ovat edelleen voimassa. Metsäkävelyllä käyty tarkistamassa, vieläkö metsään spontaanisti edelliskeväänä syntynyt pehmolelupuisto on toiminnassa. Leluja oli ilmaantunut jopa lisää.
Alakuvassa pitäisi olla peurapukki. Ystävällinen koiranomistaja osoitti sen meille ja saimme seurata sen liikkeitä melko pitkään. Alempi kuva kertoo kyllä, että koko eläin olisi muuten jäänyt meiltä bongaamatta.
Koronatartuntoja ilmoitettiin vain reilut 150, joten suunta on oikea. Toivo koronan talttumisesta elää.
Huikaisevan häikäisevää on helmikuun poutaisten pakkaspäivien valo. Vaikka ulkoilu on vielä rajoittunut pieniin korttelikierroksiin, valoisuuden vaikutus mielialaan on jo havaittavissa. Joskus ihan hykerryttää.
En ole ainoa, joka on iloinnut lumentulosta. Sääli vain, että olen joutunut seuraamaan lumikuvia vain ikkunasta ja toisten huikeista kuvista. Vanha kansa sanoo talven olevan puolivälissä näin Paavon nimipäivänä.
Kiitos kuluneesta koronan merkitsemästä vuodesta! Onnea ja terveyttä tulevaan vuoteen!
Vielä on pysyttävä kotona. Koronarokotusten alkaminen näyttäytyy isona helpotuksena ja valona pitkän pimeän tunnelin päässä.
Miltei lumettoman vuoden lopussa saimme kaksi pyrypäivää, joten toki vanhassta kuvasta tehty korttini on oikeutettu. Aika paksu lumikerros toi vihdoin aurauskaluston töihin, mutta vesisade puhdisti lumen rippeet kaduilta.
Toivottavsti saamme vielä lumisen talven tänne eteläiseen Suomeen, ettei käy kuten edellisenä talvena.
Lapsenmieleni jouluisuus on vielä hakusessa, koska lumi puuttuu edelleen. Jouluvalot kyllä valaisevat taajamat tehokkaasti ja aurinkokin näyttäytyy pieniä hetkiä jos ei muussa niin taivaanrannan pilvien pastellireunoissa. On, on se siellä vielä.
Rauhallista adventtiaikaa !
Koronakävelykohteita tällä viikolla. Mielenkiintoista seurata veden korkeuden vaihtelua ja toki myös sorsien talvea. Pilvisinä päivinä kirkas aurinko yllättää välillä jopa siinä määrin, että silmiin koskee. Jotenkin näitä katsellessa ei tunnu, että kuukauden päästä olisi joulu. On se. Allakka tietää.
Koronarajoitukset ovat taas kiristymässä. Pysytään kotona. Käytetään maskia suositusten mukaan.