Suomenlinnassa

 

Vuosia, oikeastaan vuosikymmeniä, olin haaveillut pääseväni tutustumaan Suomenlinnaan omi silmin. Eilen haave toteutui. Perille päästyäni totesin, että ehkä olinkin lykännyt käyntiä tarkoituksella. Mukulakivikadut ja käytävät olivat melko vaikeita kävellä. Tarkkana piti olla, ettei vain nilkka nyrjähtänyt. Reittien kunnostustyöt olivat menossa ja kartan lukeminen oli myös tarpeen. 

Sää oli mitä parhain, toki hiukan liiankin häikäisevä. Menomatkalla en ajatellut kesän kuumuutta ja kuivuutta, vaikka se näkyy lähisuollakin. Suomenlinnan luonnon kuivuus ja sen ja turistien aiheuttaman eroosio hätkäytti. Kuvittelin mielessäni syreenien kukinta-aikaa tai ns. normaalisateisen kesän jälkeistä ruskasyksyä siellä. Kaunis ja todella mielenkiintoinen paikka.

Kyllä, paikka oli käynnin arvoinen. Museoiden näyttelyt puhuttelivat tänä aikana eri tavalla kuin vuosi sitten. Piperin kahvilan päivän keitto oli todella herkullista, kun omia eväitä ei ollut mukana vesipulloa lukuun ottamatta.

 

Aurinkoista maanantaita

 

Trooppinen yö taas takana. Oletan, että viime yö oli toistaiseksi kesän lämpimin. Lämpötila oli aamuviideltä 20,4 astetta. On ollut useitakin lämpimiä öitä, mutta aamuvarhaisella meidän epäviralliset mittauslaitteet eivät ole näyttäneet näin korkeaa arvoa. Tämä elokuu on erikoinen pimeine mutta helteisine iltoineen. On kuin olisi jossakin muualla kuin kotimaassa.

Helteellä

Elokuun poikkeuksellisen kuuma sää verottaa ikäihmisten voimia. Onneksi sisällä löytyy keinoja viilentää oloa. Viileitä varjopaikkoja ei juuri löydy soilta eikä vesiltä, mutta vuorokausirytmin siirtäminen auttaa jonkin verran. 

Pilvet, nuo lampaat taivaan sinisen

 

Kovin helteisellä säällä lampaatkin näyttivät mallia vetäytymällä heti tämän ruokailun jälkeen katoksen suojiin, varjoon. Kuvat otettu samana päivänä, jolloin Suomessa melko harvinainen palmukyyhky nähtiin täällä. Itse asiassa näimme kyllä lukuisat lintukuvaajat kameroineen eläinsuojan edessä. He odottivat siis varjoihin piiloutuneen kyyhkyn ilmaantumista kuvattavaksi. Tämän kuulin seuraavan päivän uutisissa. Sama tai samanlainen kyyhky oli nähty myös Hiekkaharjussa samana päivänä.

Maalaismaisemassa

Nämä kuvat on otettu matkalla Storträskin lammelle Sipoonkorpeen. Kumpuileva maalaismaisema on kaunis kaikkina vuodenaikoina. 

 

Heinäkuu

 

Aurinko ehti nousta korkealle ennen kuin ehdin näköalapenkille tänä aamuna. Hellejakso onneksi päättyi eikä yhtään haitannut että mittari näytti pitkästä aikaa alempia lukemia. Kahdeksan astetta neljän maissa. Katujen varsilla tuoksuivat jasmikkeet. Perillä vastaniitetty heinä.  Oli tyyntä.  

Historiallinen päivä

 

Herttoniemen kirsikkapuisto on kauneimmillaan. Kolea kevät on pitkittänyt kirsikkapuiden kukintaa. Puistossa ei todellakaan tarvinnut olla yksin. Kun ei tarvinnut kiirehtiä, löytyi tyhjä penkki eväshetkeä varten.

Kommentointi

Mikähän uudistus tähän blogialustaan on tullut, kun nimellä kommentointi omaan blogiin vaatii moninkertaisen kirjautumisen? Jos jollakin teistä seuraajilla on tietoja ja yksinkertainen neuvo, miten tulisi toimia. 

Minulla kommentit/ viestit tulevat sähköpostiin. Olen joihinkin vastannut kännykällä sähköpostin kautta luullen, että kommentti näkyisi myös blogissa. Ei taida toimia niin. 

Hauskaa Vapun seutua koleasta säästä huolimatta! 

Yritän vielä liittää tähän jonkun kuvan.

Edit 18.5.

Kiitos kommenteista! Edelleenkään en pääse kommentoimaan omaa postaustani enkä vastaamaan. Ei riitä taito ilmeisesti. Koettelee kärsivällisyyttäni melko paljon.

Vihdoin

Vihdoin alkaa viimeiset lumet hävitä takapihalta. Polun varrelta taittamani mustikanvarpu kukkii kauniisti. Vappu lähestyy. Hyrylässä voi vielä hiihtää pientä lenkkiä.
 

Lunta riittää

 

Kevätaurinko lämmittää jo hiukan. Lunta on tullut riittävästi ja välillä liian nopealla tahdilla. Välillä liika liukkaus rajoittaa ulkoilua. Pienet hiihtolenkit ovat nyt tauolla, koska oikea ranteen vamma haittaa sauvojen käyttöä. Onneksi pääsee lenkkeilemään kävellen. Ulkona unohtuvat maailman murheet ja ahdistus helpottaa.

Uuden edessä

 

  Hyvää uutta vuotta 2022!

Saimme sittenkin valkoisen joulun. Viimoineen ja pakkasineen. Yllättävintä ovat olleet pakkaskelin vesisateet. Jäätävä tihku on todella hankala liikennesää. Tuulilasi ei tahdo millään pysyä kirkkaana ja joskus on vain mentävä, vaikka hitaasti. Kuvat ovat joulureissulta sieltä missä lunta tuli eniten jouluna 2021.

Kello näyttää noin puolta kahdeksaa illalla. Ulkoa kuuluu toistuvia ilotulitteiden ääniä. Sisällä on lämmintä ja rauhallista. Kanelipullat tuoksuvat. Tein pienen pullataikinan vasta nyt, koska joulupulla jäi leipomatta. Sen verran viikon puuhat väsyttävät, että vuosi saa vaihtua itsekseen ellei kovin äänekästä ilotulitusta kuulu sisälle asti.

Rauhallista aattoiltaa !

Aikainen talvi

 

Edellisessä postauksessa taisin vielä odottaa pakkasia. Itse asiassa lämpötilan laskeminen peräti kahteenkymmeneen miinusasteeseen oli kuitenkin yllätys. Ensimmäinen kerta täällä asuessa oli niin hyytävän kylmä. Vaikka Helsingissä tuli käydyksi asioilla useamman kerran, kuvia ei juuri jäänyt. Olisi pitänyt olla pukeutunut aivan eri tavalla. 

Nyt pakkaset ovat taas enää muisto vain. Onneksi ei eilen tarvinnut olla liikkeellä. Aamulla kaikki näkyi olevan jääkuoren alla. Ilahdutti suunnattomasti, kun näki että kotikatu oli tänä aamuna hiekoitettu. Tämä tapahtui ensimmäisen kerran täällä asuessamme. Pääsi turvallisesti jalkaisin käymään postissa ja apteekissa.

Hyvää adventtiaikaa!

______

Edit. Uudenvuodenaattona klo 19.50

Jostain syystä en pääse kommentoimaan omaa postausta l. vastaamaan kommentteihinne. Kiitos kommenteistanne ja toivotuksistanne. Googlelta onkin tullut monenlaisia ilmoituksia, joiden mukana ei oikein pysy. Aika kuluu nykyisin niin nopeasti, että moni asia ehtii vanhentua. Vielä on muutama tunti tätä toista koronavuotta jäljellä.  

Voikaa hyvin ja pysykää terveinä!

Tekee talvea

 

Luonto ei taaskaan osaa enää päättää. Kovin on vaihtelevia nämä säät. Alkaa olla vaarallisen liukasta taas. Kuvista voi päätellä, että  marrasputkin aamulenkit eivät enää suuntaudu kauaksi. Nastapohjakengillä käveleminen tuntuu paljon hankalammalta kuin lenkkikengillä taivaltaminen. Mutta aina on jotakin katseltavaa.

Pikkupakkasessa tai tihkusateessa

 

Otsikko kertoo kuvan marraskuun säätyypeistä aamuisin. Ehkä merkittävintä kuitenkin on ollut tämän ajan pimeys. On menossa marraskuun selätystä eri tavoilla. Itse olen päättänyt jatkaa päivittäisiä kävelyretkiä, satoi tai paistoi. Toistaiseksi se on onnistunut ja hetkittäin olen jopa iloinnut siitä, että on tämä aika jolloin olen voinut kävellä ilman aurinkolaseja. Puolet marraskuusta on jo takana.

Marrastaa

Olipa eilisaamuinen aurinko kauniin punainen noustessaan. Selityksen poikkeuksellisen punainen pallo sain iltauutisten aikaan. Lämpimät tuulet olivat tuoneen pienhiukkasia mukanaan. Siitä väri ja aamun utuisa kauneus. 

Riittää jo

 

 

Pohjoisessa on jo lunta tullut, mutta täällä vasta hiukan riitettä pikkupakkasen  jälkeen. Tämäkin tosin sulanut pois. Saisi talvi alkaa tulla.

Sininen

Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen. Ja pilvet olivat eilen hetken poissa. kaunis ruska on väistymässä. Eilen aamulla puiset sillat olivat jo liukkaat, mutta itse puisto kylpi valossa. Puistoremontti alkaa olla valmis.

 

Kesä kukkii vielä

 

Kärhö ja kanadanpiisku kukkivat vielä, samoin muutamat pihan kesäkukat. Ruskan värit alkavat erottua myös täällä etelässä. Oli todella kuulas syyspäiväntasauspäivä.

Pilvinen päivä Porkkalanniemessä

 

Pilvinen päivä ehti muuttua peräti tihkusateiseksi ennen kuin ehdimme Porkkalanniemen rantakallioille saakka. Olisi suonut että syyskuinen merimaisema olisi ollut kirkkaampi, koska tänne tulee tuskin enää mentyä. Kuvat on otettu nuotiopaikalta. Lintuja emme juuri nähneet. Lintutornin juurelle kavuttuani en enää uskaltanut nousta torniin. Ehkä ikää alkaa olla liikaa...

Sumussa syksyisellä suolla

Torronsuo yllätti minut. En ollut varautunut siihen, että miltei koko reitti kulki pitkospuilla. Muutamasta kuvasta näkee, miten pitkospuut on äskettäin vaihdettu. Entiset ovat toistaiseksi suolla. Odottavat ilmeisesti parempia kuljetuskelejä. Toki pitkokset olivat tukevat ja tasaiset, mutta yllättävän kapeat kaltaiselleni kulkijalla, jolle tasapainon hallinta vaatii sauvat. Kapeus vaati myös kekseliäisyyttä  ohitustilanteissa. Ei ollut juuri tavallisista kävelysauvoista. Toki tasapainoilu sauvojen avulla on helpompaa kuin aivan ilman apuvälineitä. Sitä suurempi oli iloni siitä, että selvisin sumuisesta seikkailusta kommelluksitta.

Alin kuva on otettu esteettömän reitin päätepisteestä. Siihenkin tutustuimme. Menomatkalla kohtasimme vain yhden retkeilijän. Sään kirkastuttua retkeilijöitä alkoi näkyä ja tulla vastaan enemmän. Ohittajia ei ollut yhtään. Sieniä olisi ollut runsaasti, jos vaelluksen päätteeksi olisi jaksanut poimia. 

Sanaton on sydämeni kieli

Väriterapiaa väsyneelle.

Hiekkateillä pilviä päin

Täällä kuljin kerran kouluun ja takaisin linja-autolla.
 

Tulossa vai menossa

On aamu. Vielä hetken viileää.

Rentunruusujen aika

 

Maitohorsma ei näytä tänä hellekesänä kasvavan täyteen mittaansa. Se poikkeaa muun kasvuston tavasta reagoida. Tosin lupiineille kävi ehkä samoin. Ne ovat jo kukkineet ensimmäisen kerran. Sorsat eivät valita liiasta kuumuudesta. Itselle tämä jatkuva helle on tukalaa aikaa. Ulkoilu on rajoittunut varhaisiin aamuihin, joista niistäkin muutama on ollut liian kuuma. Kaikkialla ei ole varjoisia polkuja, jotka olisivat kyllin tasaisia.