olen plarannut vuoden 1934 Suomen Kuvalehtiä, kun en nyt arvaa yksin ulkoilemaankaan lähteä. Mielenkiintoista tietoa vuosien 1930 ja 1932 talvista.
Lisäksi numerossa 10/1934 ohjeita talvikuvaamisesta otsikolla Talvikuvia valssintahdissa(sic) eli kolmeneljännestahtia lumen valokuvaamisesta.
Ohessa muutama suora lainaus ko. artikkelista, jonka kirjoittajaa ei mainita.
1. Vinosti vasten aurinkoa
2. Ortokromaattinen filmi ja keltasuodatin
3. Negatiivia ei saa kehittää liian kovaksi.
(ja se lisätahti, joka tekee kuvan taiteelliseksi)
4. Riippuu kokonaan valokuvaajasta.
Lisäohjeita:
1. Älä ota valokuvaa pilvisäällä, ellet tahdo, että lumi näyttää paperilta tai kankaalta.
2. Älä ota kuvaa aukealla tasangolla tai jäällä, ellet nimenomaan halua, että "taivas ja maa yhtyisivät" kuvassasi samaksi yhteiseksi ja valkeaksi kokonaisuudeksi.
3. Älä ota kuvaa synkässä metsässä, jonne päivänsäde vain vaivoin pilkottaa, sillä aivan liian helposti tulee kuvasi valkeasta aivan liian valkeaa ja varjoista liian synkkiä, mikä oikeastaan on sama asia.
On ihan hyviä neuvoja vieläkin.
VastaaPoistaHienoja kuvia, kuivalehdessä!
Oliko se nyt Viikkosanomat, en muista nimeä ihan varmasti oli hieno lehti näin valokuvausta harrastavan kannalta. Siinäkin oli aina komeita kuvia.
Et ole käynyt vielä hallissa, ei ole KHkaan?
En ole käynyt torilla. Sisällä oloa tämä vielä on, vaikka sää oli tänään kyllä hyvä.
VastaaPoista:D Siis hauskoja nuo "tasangon päällä ja synkässä metsässä jonne valonsäde ei pilkota" -kuvausohjeet.
VastaaPoistaVanhoja lehtiä on kiva selata. Itselläni on mm. Kotilieden vuosikertakirjoja 30- 40- ja 50-luvulta, ja ne ovat ahkerassa käytössä. Vanhat mainoksetkin ovat mainioita. Ja kaikki kuvat ovat tietenkin ruskeita.
Ortokromaattisen mustavalkofilmin lisäksi oli pankoromaattinen sävyntoisto-ominaisuuksiltaan erilainen filmi, jota ei ollut harrastelijakäyttöön tarkoitetuissa filmirullissa. Keltasuodattimia, kuten muitakin suotimia oli eri vahvuuksina. Ne esim. tummensivat taivasta, joitta pilvet tulivat paremmin esiin. Oli myös vihersuodin, oranssisuodin ja punasuodin. Esim. punaisella sai liki mustan taivaan, jos halusi dramaattisesti korostaa pilvien osuutta. Kun värifilmille kuvataan, niin suotimen väri vahvistaa väriä.
VastaaPoistaSe oli silloin ennen... kuvankäsittelyohjelmia ja digikameroita.
VastaaPoistaKameran hihnat olivat täynnä erivärisiä suodattimia sisältäviä koteloita ja jos hihnaan jäi vapaata tilaa niin pieniä "pinssejä" eri kaupungeista ja muista turistikohteista.
Vanhat parrat muistelee.
Oi, niitä aikoja
Mustavalkokuvauksesta ei ole vielä aika jättänyt, ei sinnepäinkään, mutta jos siltä pohjalta ruvetaan ikää arvelemaan, niin vainaitahan olemme kaikki tyynni, ainakin me kaksi. Hyvää softaa sai, kun kieräytti vähän vaseliinia suotimeen. Salamavalo pehmeni, kun läväytti nailonsukan läpi. Sitä en ole lukenut Pirkka-nikseistä. On minulla vielä kylmäkellarissa valmiita litkuja, mutta en ole varma, ovatko enää iskukunnossa. Itsestä en ole kovin varma, mutta ei tässä nyt sentään vielä Kaamasen tiellä olla, luullakseni.
VastaaPoistaJotenkin arvasin, että muisteluita, KooTee ja KH, saattaisivat herättää nuo ohjeet. Itse en ymmärrä niistä juuri mitään.
VastaaPoistaIines,
Minulla on vain irtonumeroita Suomen Kuvalehdestä vuodelta 34 ja Kotiliedestä melkein koko oma vuosikertani. En nyt viitsi sanoa sitä vuotta. :)
Mukava lukea noita yliymmärryksen meneviä kommentteja.
Tänään sentään jo kävin ulkona, tiistaina viimeistään pitää mennä kaupunkiin asti. Hallista en osaa sanoa.
KH; kaikki tuttua tyynni ja Pirkka niksit taitavat olla uudemman sukupolven keksintöjä, sukkahousuineen. Meillehän kelpasi kuvausavuksi vain nailonsukka.
VastaaPoista