sunnuntaina, kesäkuuta 26, 2011

Juhannussorsat

Äiti ainokaisensa kanssa. Lämmitellään vähän ja sitten menoksi.

Väinölänniemen mattolaiturin luona. Pitäisiköhän vaivautua veteen?

 Mitäs tuumit? Missähän se jälkikasvu menee?

Jonkun sitä pitää huolehtia nämäkin hommat. Onpas täällä jo herkkupöytä katettu.

Hei, me mennään tästä nopeasti yli.

Tsot, tsot! Katsokaa nyt sentään ympärillenne. Ei hätää, kohta mennään toisten luo.

2 kommenttia:

  1. Mukava kuvakertomus.

    On muuten valtavan hieno tuo bannerikuvasi!!!

    VastaaPoista
  2. KooTee,
    Kiitos! Tuli otetuksi taas liikaa kuvia eikä tiedä, klikkaako roskikseen vai mitä tekisi. Taitaa olla pisin postaukseni, ellei oteta lukuun niitä 12kuvaa-postauksia.

    Tuosta bannerikuvasta. Pidän itsekin siitä, koska 1) on mustanmerenruusun aika juuri nyt 2) enää en voi ottaa vastaavaa, koska pöytä on matkustanut jälkikasvun mukana länsirannikolle ja 3) se on ollut tuossa jo niin kauan.

    Toisaalta pitäisi kai muuttaa tämänkin blogin pohja uudeksi. Muistan kuitenkin, miten tuon tekstiblogin kanssa kävi muutoksen yhteydessä. Ei ollut enää paluuta...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Thank you for your comment!