Viikon haastesana on camp.
Campiksi kutsutaan erilaisia populaarikulttuurin ilmiöitä, jotka ovat suosittuja nimenomaan siksi, että ne ovat mauttomia, kummallisia, yliampuvia ja räikeitä. (Wikipedia)
Edit. 11.5. klo 7.00 Täällä hiukan ko. talon tarinaa.
.jpg)
12 kommenttia:
Eriskummallista, kuinka tämä sinun kuvasi hätkähdytti. Varsinkin kun luki tuon määritelmän tuosta alta uudelleen. En ole koskaan tullut ajatelleeksi graffiteja campina, mutta se kyllä sopii aivan mainiosti. Hienoo ja upeeta!!!
Ikavaa.
Graffitit ovat selvästi yksi campin laji! Karseita ne kyllä ovat ja usein yliampuvia sekä alatyylisiä. Miten jotkut voivat pitää niistä?
Tässä yhteydessä camp raiskaa vanhaa puolustuskyvytöntä. Surullinen kuva.
Hieno camp-oivallus.
Minun tosin teki heti mieli päästä tuonne taloon tutkimaan sitä.
Olen hulluna autiotaloihin ja muihin murjuihin.
Talo elää (hyvässä ja pahassa).
Kuulisin kernaasti sen tarinan.
Kuinka kaukana se on "kaikesta"?
Ja jälleen täyskymppi oivallus, Liisa!
Mullakin on tällä kertaa graffiteja - yritin niiden kautta etsiä tuota populaarikulttuurinäkökulmaa.
Kiitos kommenteistanne.
Vähän pää kelasi tyhjää, kunnes muistin sunnuntaisen retkeni. :)
Jotenkin minua viehätti tässä kuvassa sekin, että ko. hylätyssä rakennuksessa on selvästi myös leiriydytty.
Graffitit ovat jo selvästi haalistuneet, olisiko koko graffitialakulttuurikin? Liikun niin vähän, etten voi ottaa siihen kantaa.
Tämän rakennuksen peruskunto oli vielä ihan hyvä kun siellä ensimmäisen kerran kävin. Päärakennuskin oli vielä pystyssä, sängyt pedattuina, huoneet siivottuina. Leipomosta huokui vielä menneiden aikojen henki. Jotain siellä nytkin huokuu. Bussipysäkillä täti, ties vaikka olisi ollut Liisa, kertoi menneistä. Jos joku sanoo tuota hienoksi ja upeeksi, menköön komeroon häpeämään.
Vankkajalkainen rakennus.
Surullista.
Post a Comment