Valokuvatorstain tämänviikkoisesta jatkakuvasta-haasteesta mieleeni tuli oma äitini, joka keskeyttää lukemisensa ja minkä muun askareen tahansa ja kiiruhtaa valmistamaan herkullisia vohveleita, jos joku on tulossa käymään hänen luonaan.
Hän tarjoaa niitä marjojen ja sokerin kanssa lapsille, lapsenlapsille ja lapsenlapsenlapsille. Ennen vohvelirauta-aikaa saimme lettuja.
Tietenkin jatkokuvasta tulee mieleen aiti, tai toisille ehka isoaiti. Saa nahda mita mielikuvia muille on tullut, olet ensimmainen jonka luona kayn.
VastaaPoistaSaako vohveleiden kanssa hilloa ja sokeria?
Vastasithan jo! Marjoja ja sokeria. Muisti taitaa menna. Minun olisi varmaan pitanyt laittaa omakuva haasteen vastaukseksi.
VastaaPoistaMummun luomuksia... Itselleni tulee mieleen lettupino ja paistamisen tuoksut keittiöstä.
VastaaPoistaNAm
VastaaPoistaNami nami, sellaisia ne mummot ja äidit ovat/olivat, myös äidin tekemät lihapullat ovat maailman parhaita =)
VastaaPoistaMinäkin kaivoin kesällä mökin kaapista vanhan kolhiintuneen vohveliraudan , pojan tytär kysyi, että mikä toi on?
VastaaPoistaKun sanoin vohveliraudaksi, hän totesi, että meillä se kyllä on nätimpi ja vilkkuu punaista sekä vihreää - mutta vohvelit maistuivat paremmilta ulkokuistilla paistettuina ja rannassa uinnin lomassa syötäessä kuin kotona ikinä, sen sai mummi lohduttavalla äänellä lausuttuna kuulla :)
Toinen tarina, kun kuopus tuli vauvaa odottavana kesällä, hän ensimmäisenä ovella sanoi, että pulla tuoksuu, mutta äiti,paistaisitko sitten jonain iltana
lettuja. Se oli liikuttavaa, Hän oli viimeistä kertaa vain lapsena, seuraava käynti olisikin jo sekä äitinä että lapsena. Ja paistoinhan minä lettuja.
Itselle valokuvatorstain kuvasta tuli mieleen, että voi sentään, pitänee lähteä koneen äärestä lenkille, ettei ihan huomenna vielä tuommoiselta ala näyttää - liikaa vuosia siis painolastina minulla! Mutta mieli ei millään tahdo uskoa moista lukua, minkä joudun silloin tällöin johokin ruksaamaan, on se kumma.
Iloista mieltä tähän torstai päivään!
Olen minä itsekin niitä lettuja pinonnut äitini mallin mukaan. Jokaiselle yhtä korkea kaunis pino.:)
VastaaPoistaOikeastaan tässä nyt tuli jo ajatuksesta vesi kielelle, vaikka juuri söin lounaan. Ja nykyään kun ei siis tarvitsisi/saisi syödä juuri mitään, koska energiankulutus on niin vähäistä.
Omaa toista mummoani en koskaan ehtinyt nähdä. Isänäidillä puolestaan oli tapana pyöräyttää tavallinen sokerikakku, mikä sekin oli tavanomaisesta poikkeavaa herkkua.
Nami, vohvelit sekä letut on hyviä ja maistuu jokaiselle. Mummolle taisi tulla lukiessa jo nälkä.
VastaaPoistaVohvelit ovat hiukan kevyempi vaihtoehto kuin ne lätyt.. mutta vain hiukan. Ja kyllä ne olikin vaan hyvän makusia ne oikein kunnolla voissa uittamalla paistetut rapeat plätyt, ai että!
VastaaPoistaJatko toimii! Kiitos mieluummin mansikkahillolla ja kermavaahdolla.
VastaaPoistaKiitos, maistuivat hyvälle!
VastaaPoista(liian herkullinen kuva, iski hillitön makeannälkä!)
Oivallinen jatko mummokuvalle! Taidan mennä kaivamaan vohveliraudan esiin...
VastaaPoistaMukava assosiaatio!
VastaaPoistaÄiti on tärkeä ja äidin vohveliresepti kannattaa painaa mieleen.
VastaaPoistaMmmm...
VastaaPoistaLuin tosin ensin otsikon "Äidin tohvelit" ja odotin kuvaa Aino-tossuista, hetki meni kun yritin sovittaa otsikkoa ja vohveli-kuvaa toisiinsa :)
Oohhh... Ihana mummola. Eipä tämä mummo jaksa usein enää vohveleita paistaa tai lettujakaan. Tekis kyllä mieli, kun tuon kuvan vilautit. :))
VastaaPoistaNakkaa joskus tähänkin suuntaan, kunhan et mummon muusia etkä isoäidin lihapullia. Teen itse parempia.
VastaaPoistaTuohan on selvä mielleyhtymä! Miksei se minulle tullut mieleen :(
VastaaPoistaHieno idea tottakait mummo vohveleita paistaa:)
VastaaPoistaMakumuistot ovat erehtymättömiä. Vesi sanamukaisesti tulvahtaa kielelle – ja herkun takana näkyy ihminen kuin taikuri.
VastaaPoista