keskiviikkona, toukokuuta 21, 2008

Varhain / An Early Wanderer




Odotin hetken auringon nousevan, mutta aamuyön viileydessä jatkoin matkaa.
I waited for the sun to rise but I had to keep walking on because it was pretty cold.





Ja tämä kaikki oli sen hetken yksin minun.
And I was embraced by the beauty of another breaking morning.

7 kommenttia:

  1. Kerrassaan kauniit pehmeät värit yläkuvassa. Tykkään kovasti. Alempi houkuttaa kävelemään juuri tuosta.

    VastaaPoista
  2. Iines,
    Kiitos! Onneksi näen värejä ja kuulen luonnon äänet, vaikka olenkin ollut yliväsynyt.

    Täällä on paljon kauniita rantateitä. Tyynellä säällä kiertelen niitä, tuulisella kutsuu metsän suoja.

    VastaaPoista
  3. Suomen luonto on kaunista, silloin kun on kaunis ilma!
    Kauniita heijastuksi yläkuvassa ja tuota rantapolkua voisi kävellä:)

    VastaaPoista
  4. Aamu nayttaa tosiaan kylmalta. Mutta kauniilta. Tyuo vaaleanpunainen viiva horisontilla on raikas.

    VastaaPoista
  5. Raija,
    Tyynet vedet ovat täynnä kauniita heijastuksia. Pitäisi keksiä muita kuvauskohteita. :)

    HPY,
    Keskimääräistä kylmempää on edelleen öisin. Monet peittävät kukkapenkkinsä hallaharsoin.

    Sieltä se aurinko sitten nousi heti kohta. Palatessa olisi pitänyt olla jo aurinkolasit. :)

    VastaaPoista
  6. Hienot värit ja heijastukset.

    VastaaPoista
  7. Kiitos Chrome3d! Vedessä on taikaa. Kävellessä ja ajaessakin silmä hakeutuu järviin, jokiin, puroihinkin. Joskus lätäkkökin riittää. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Thank you for your comment!