---- Sain vihdoin aikaiseksi aikomani kokeilun marja-aronian laittamisesta ruisleipään ja sitten tänään keksin kokeilla sitä myös rättänään. Molemmat kokeilut olivat mielestäni onnistuneita. Aronian vahva maku pyöristyi ja päätin kerätä niitä pakkaseen talven varalle.
Kaunis kuva!Digikameroiden aikakaudella saamme paljon muistoja eri vuoden ajoista:)Toista se oli ennen kun oli filmikamerat ja vielä piti viedä kehitettäväksi!
Neulekirppu, kyllä nämä minun maismakuvani yleensä aamuja ovat. Yhden kerran kesällä menin tuonne rantaan vasiten auringonlaskua kokeeksi kuvaamaan.
Olisi meidänkin ehkä kannattanut odottaa yhdet yöpakkaset niiden arionioiden kanssa!
Maria ja Saturation, kiitos! Minun kuvani taitavat olla joko-tai-kuvia, siis joko pyrin tasapainoiseen herkkyyteen tai sitten räpsin dokumenttityyppisiä se-on-siinä-otoksia.
Hotanen, Olen samaa mieltä. Miten lienee 70-luvun värivalokuvien kanssa. Kuvat ovat menettäneet värinsä melkein kokonaan. Negatiivit ovat kyllä tallella. Ovatko värit niissäkään tallella enää? Onko kokemusta?
Todella surkeita 70-luvun kuvat, joita tehtiin surkeilla vehkeillä, surkeilla kemikaaleilla surkealle paperille. Vanhoille kuville voi tehdä paljonkin, jos opettelee käyttämään Photoshop seiskaa. Sekä kuvat että negat haalistuvat. Tilanne riippuu tietysti säilytysoloista. Filmimateriali säilyi ja säilyy parhaiten pakastimessa. Perinteinen kenkälaatikkosäilytys sopii parhaiten vanhoille mustavalkokuville, jotka on vedostetu paperille. Jenkeistä 70-luvulla tulleet värikuvat ovat yleensä ihan OK. Kun tallentaa kuvia rompulle, kannattaa käyttää hyvälaatuisia levyjä, ei halpiskamaa, joka on alttiimpaa haurastumiselle ja datan katoamiselle. Asiasta on jo kokemusta täällä puutteenperälläkin, jossa tehdyssä seurannassa on havaittu huonoista kuvarompuista hävinneen 15 vuoden aikana noin 5 prosenttia datasta. Sekä hyvälaatuisia että vähemmän hyviä oli varastoitu mykytietämyksen mukaisissa optimaalisisesti parhaissa säilytysoloissa. Nykyisin kehotetaan kopioimaan romput noin 20 vuoden välein. Tulevaisuus ehkä ei ole rompun, mutta siitä en tiedä. Paperikuvia en silti hylkää, vaan pidän reisussa mukana myös filmikameraa. Paperikuvatkin saa biteiksi. Kierosilmä kuvapäreessäni on filmikuvasta skannattu.
Harmittelin, taas tänään, ettei ole digikameraa. Mökkirannassa - n. 200 metriä järvenselälle päin - oli auringon valaisema keltainen kaislikko, jonka reunassa joutsenperhe mässäili matalassa vedessä. Mustanpuhuva kaislikkosi tuo viestin syksyltä. Kiitos!
Kyllähän digikamera on vertaansa vailla lajissaan, en sitä kiellä, ja kuva on kohtsiltään katsottavisa näytöltä. Monien tietokoneessa, minullakin, on huomattavan runsaasti kuvia, ja vaikka on olemassa tietoisuus siitä, että kovalevy saattaa vaurioitua, koska konehan tietokonekin vain on, niin ei silti tule tehtyä varmuuskopioita kuvista. Tunnen lähipiiristä kaksi tapausta, joissa tuhansia kuvia hävisi sen siliän tien kovalevyn hajottua. Toisessa koneessa oli runsaasti ainutkertaista sukututkimusmateriaalia.
Tein jälleen eilen varmuuskopiot kotikoneemme tiedostoista ;-) (Kuvatkin ovat jo moneen kertaan) Nimimerkillä tietokone hajonnut 5 kertaa aivan ratkaisevissa paikoissa, joissa olisin ollut ilman kopioita todella pulassa... Voisin joskus vaahdota siitä omassa blogissani.
Teetätin muuten printit muutamista maisemakuvista(kin) hiljan. Printteinä ne eivät näyttäneetkään enää samoilta. Taas siis silmä näkee eri tavalla,näytöllä ja paperilla. Pitäisi varmuuskopioida myös tuo tekstipuoli...
Muisto tämäkin tältä kesältä.
VastaaPoistaMuisto kesästä joka oli ja meni.
VastaaPoistaIhana, maalauksellinen iltahämärä vai onko aamu?
VastaaPoista----
Sain vihdoin aikaiseksi aikomani kokeilun marja-aronian laittamisesta ruisleipään ja sitten tänään keksin kokeilla sitä myös rättänään. Molemmat kokeilut olivat mielestäni onnistuneita.
Aronian vahva maku pyöristyi ja päätin kerätä niitä pakkaseen talven varalle.
Herkkä tuo korsien ja taivaanrannan välinen raja. kaunis.
VastaaPoistaKaunis kuva!Digikameroiden aikakaudella saamme paljon muistoja eri vuoden ajoista:)Toista se oli ennen kun oli filmikamerat ja vielä piti viedä kehitettäväksi!
VastaaPoistaKannattaisi viedä edelleen.
VastaaPoistaNeulekirppu,
VastaaPoistakyllä nämä minun maismakuvani yleensä aamuja ovat. Yhden kerran kesällä menin tuonne rantaan vasiten auringonlaskua kokeeksi kuvaamaan.
Olisi meidänkin ehkä kannattanut odottaa yhdet yöpakkaset niiden arionioiden kanssa!
Maria ja Saturation,
kiitos! Minun kuvani taitavat olla joko-tai-kuvia, siis joko pyrin tasapainoiseen herkkyyteen tai sitten räpsin dokumenttityyppisiä se-on-siinä-otoksia.
Hotanen,
Olen samaa mieltä. Miten lienee 70-luvun värivalokuvien kanssa. Kuvat ovat menettäneet värinsä melkein kokonaan. Negatiivit ovat kyllä tallella. Ovatko värit niissäkään tallella enää? Onko kokemusta?
Todella surkeita 70-luvun kuvat, joita tehtiin surkeilla vehkeillä, surkeilla kemikaaleilla surkealle paperille. Vanhoille kuville voi tehdä paljonkin, jos opettelee käyttämään Photoshop seiskaa.
VastaaPoistaSekä kuvat että negat haalistuvat. Tilanne riippuu tietysti säilytysoloista. Filmimateriali säilyi ja säilyy parhaiten pakastimessa. Perinteinen kenkälaatikkosäilytys sopii parhaiten vanhoille mustavalkokuville, jotka on vedostetu paperille. Jenkeistä 70-luvulla tulleet värikuvat ovat yleensä ihan OK.
Kun tallentaa kuvia rompulle, kannattaa käyttää hyvälaatuisia levyjä, ei halpiskamaa, joka on alttiimpaa haurastumiselle ja datan katoamiselle. Asiasta on jo kokemusta täällä puutteenperälläkin, jossa tehdyssä seurannassa on havaittu huonoista kuvarompuista hävinneen 15 vuoden aikana noin 5 prosenttia datasta. Sekä hyvälaatuisia että vähemmän hyviä oli varastoitu mykytietämyksen mukaisissa optimaalisisesti parhaissa säilytysoloissa. Nykyisin kehotetaan kopioimaan romput noin 20 vuoden välein. Tulevaisuus ehkä ei ole rompun, mutta siitä en tiedä. Paperikuvia en silti hylkää, vaan pidän reisussa mukana myös filmikameraa. Paperikuvatkin saa biteiksi. Kierosilmä kuvapäreessäni on filmikuvasta skannattu.
Kiitos, A-k.h!
VastaaPoistaHarmittelin, taas tänään, ettei ole digikameraa. Mökkirannassa - n. 200 metriä järvenselälle päin - oli auringon valaisema keltainen kaislikko, jonka reunassa joutsenperhe mässäili matalassa vedessä. Mustanpuhuva kaislikkosi tuo viestin syksyltä. Kiitos!
VastaaPoistaKyllähän digikamera on vertaansa vailla lajissaan, en sitä kiellä, ja kuva on kohtsiltään katsottavisa näytöltä. Monien tietokoneessa, minullakin, on huomattavan runsaasti kuvia, ja vaikka on olemassa tietoisuus siitä, että kovalevy saattaa vaurioitua, koska konehan tietokonekin vain on, niin ei silti tule tehtyä varmuuskopioita kuvista. Tunnen lähipiiristä kaksi tapausta, joissa tuhansia kuvia hävisi sen siliän tien kovalevyn hajottua. Toisessa koneessa oli runsaasti ainutkertaista sukututkimusmateriaalia.
VastaaPoistaTein jälleen eilen varmuuskopiot kotikoneemme tiedostoista ;-) (Kuvatkin ovat jo moneen kertaan)
VastaaPoistaNimimerkillä tietokone hajonnut 5 kertaa aivan ratkaisevissa paikoissa, joissa olisin ollut ilman kopioita todella pulassa... Voisin joskus vaahdota siitä omassa blogissani.
Teetätin muuten printit muutamista maisemakuvista(kin) hiljan. Printteinä ne eivät näyttäneetkään enää samoilta. Taas siis silmä näkee eri tavalla,näytöllä ja paperilla.
VastaaPoistaPitäisi varmuuskopioida myös tuo tekstipuoli...