Tämän viikon Valokuvatorstain haaste on muisto, muistaminen. Aihehan on maailmoja syleilevä, koska jokainen kuva, tuoksu, vaate, esine, maisema, äänensävy on muisto jostakin ohitetusta hetkestä. On siis, mistä valita. Vanhoja kuvia en ala skannaamaan eikä diakuvia voi tänne laittaa. Menen aidan yli matalimmalta kohdalta.
Työhuoneen korkkisella muistitaululla roikkuu nuppineulan varassa kuvan hakaneula. Markka, muisto sekin, on kuvassa näyttämässä hakaneulan oikean koon. Muisto on kesästä 1967, jonka vietin kesätyössä pesulassa Englannissa. Kyseisen kokoisilla hakaneuloilla suljettiin pesupussit ennen kuin ne tungettiin valtaviin pesukoneisiin. Se tosin ei ollut minut työtäni, vaan olin mankeloijana ja myöhemmin minut ylennettiin prässikoneen hoitajaksi. Edelleenkin taittelen pyyheliinat englantilaiseen tapaan. Työssä oli kosteaa ja kuumaa, mutta ei se kai maalaistalon tytölle ollut liian raskasta, koska toisaalta halvan ja hyvän suklaan ja toisaalta täyden ylöspidon (lue: liikasyömisen) vuoksi painoni nousi kilokaupalla sinä kesänä. Elämyksiä täynnä olivat myös matkat molempiin suuntiin neuvostoliittolaisilla matkustajalaivoilla.
Tässä kirjoittaessa kumpuaa mieleen ihmisten kasvoja, ilmeitä jne., mutta sitä en kyllä muista, sainko tuon esineen muistoksi vai otinko salaa.
Liisa, juttusi toi mieleen muiston 60-luvulta: isä ahtoi pesulan pussiin niin paljon tekstiiliä kuin ikinä mahtui, koska pesettäminen hinnoiteltiin puussikohtaisesti.
VastaaPoistaMulle tuli tuosta hakaneulasta mieleen entisajan skottihameet, joissa oli tuollainen hakaneula. Markka on rahanarvoinen ja muistamisen arvoinen muisto. Meillä on lippaassa vanhoja kolikoita muistoksi jälkipolville.
VastaaPoistaKirsi, kyseisessä pesulassa pussitus tehtiin laputuksen jälkeen siellä pesulassa. En ole Suomessa tavallista pyykkiä koskaan pesettänyt, niin en tiedä, pussitetaanko se itse vai vasta pesulassa.
VastaaPoistaTarjuska, niinpä olikin, mutta ei varmaankaan yhtä painava. Tuo kiiltääkin kuin mikä vielä 40 vuoden jälkeen. Onhan se ollut monessa pesussa. :)
VastaaPoistaMinäkin pelastin markkoja ja pennejä ja seteleitäkin muistoksi tuleville polville.
Pussipesu oli ihan kätevä juttu, itsepalvelupesulat myös, poikamiehillekin. Pussiin mahtui yllättävän paljon tavaraa. Tekstiilit tulivat mankeloitutuina, silitettyinä ja viikattuina ja pussi mukana, paperiin pakattuina. Vaatepaketti haettiin pussipesua välittävästä liikkestä, jonne myös valmiiksi täytety pussi vietiin. Maaseudulla ei varmaankaan tällaista palvelua ollut.
VastaaPoistaTodella hurjan kokoinen tuo hakaneula.
VastaaPoistaMaalla pyykit pestiin karjakeittiössä. Alkuaan saaveissa pyykkilaudalla ja omatekoisella lipeäsaippualla. Kesällä lammen rannassa lakanat keitettiin muuripadassa ja huuhdeltiin laiturilta. Oli siinä käsityötä kerrakseen. Ei tarvinnut muuta kuntoilua.
VastaaPoista