päivä päivältä
muistuttaa itseään
entistä enemmän
(kokoelmasta Iltaisin, kun veneet tulevat kotiin, Kirjayhtymä 1989)
Viikon haasteena on kuvata haluamallaan tavalla äskettäin edesmenneen Juice Leskisen runo. Tämä elokuussa Vantaalla kuvaamani puu on jo itsensä näköinen.
Vankasti itsensä näköinen, kaunis, vanha puu!
VastaaPoistaKaunis ja puhutteleva. Haurastunut, mutta vahvistunut!
VastaaPoistaUpea muoto, näyttää kainosti niiaavalta daamilta.
VastaaPoistaHieno tuo sydämenmentävä aukko rungossa!
VastaaPoistaPuut ovat viisaita, ne kuljettavat Tarinaa vuosikymmenistä ja -sadoista toiseen. Kun oikein kuuntelee, voi kuulla, mitä sillä on sanottavaa...
VastaaPoistaTämä on hyvä kuva. Noin häveliästä puuta, saati ihmistäkään nykyään, ainakaan elokuvissa, näkee.
VastaaPoistaOletpa käppyräisen rungon löytänyt, ja vielä onton, Liisa.
VastaaPoistaVanha puu...nähnyt paljon.
VastaaPoistaHieno puu joka kätkee ihmisen ken mahtuu sisään!
VastaaPoistaPeppi Pitkätossun ontto "tammi"
VastaaPoistaHieno puu.
Mutta toisaalta, olet sinä Liisa mennyt kovin huonon näköiseksi, jos siinä seisot kameran edessä. Ei tuossa enää geelihieronta auta, mutta väljää on hengittäminen.
VastaaPoistaEn nyt ihan omakuvaksi ajatellut, mutta yhtäläisyyksiä löytyy.
VastaaPoistaRungossa oleva sydän säväyttää. Upea kuva, uskomataon puunrunko! Ja kenen näköinen? Kysyn vaan :)
VastaaPoistaOn erikoinen puu. Ja hyvin kuvattu.
VastaaPoistaKiitos kommenteista! Kyllä se oli erikoinen puu, joka suunnalta. Ihmisen mentävä aukko. Ihme että se saa vielä olla pystyssä. Moni vastaavanlainen olisi jo kaadettu hengenvaarallisena.
VastaaPoista