Tämänviikkoinen haaste toi mieleeni mm. hylätyt katiskat rannoilla, maahan poljetut punaiset ruusut, öljyn laikuttaman rantahiekan, metsään jätetyt pullot ja kanisterit, joista kaikista olisi ollut kuviakin. Valitsin nyt kuitenkin rohkeasti, mutta nöyränä, kohta ajankohtaisen kuvan ja kysyn ties monennetta kertaa, miksi Kinder-suklaamunien sisältä löytyy mitä kummallisimpia hirvityksiä tai vaikeasti koottavia kapistuksia?
Ja miksi me ostamme niita? Ei ainakaan suklaan takia!
VastaaPoistaEi löydy, jos ei avaa.
VastaaPoistaNiinpä, turhaa muovin kulutusta ja pikkuosia, jotka joutuvat pahimmalla mahdollisella tuurilla pikkuneidin kurkkuun..
VastaaPoistaAivan, miksi ihmeessä aina vain lisää krääsää, johon jo melkein hukumme. Lapsia voi kyllä ilahduttaa fiksumminkin, kun vaivautuu hieman miettimään.
VastaaPoistaJust niin, hyvä kysymys. Kinder-munien hongkongilainen (?) työllistämisaste on korkea. "Fain". Hömppähömppää riittää niin kauan kuin sitä ostamme ja vielä kauan sen jälkeen. Krääsä suklaamunista tai muualta kuvottaa. Sorry.
VastaaPoistaRahastuksen vuoksiko? Vaarallisia ovat. On kai muitakin vastaavia tuotemerkkejä? Voisiko monikerroksisesti paketoidut suklaakonvehdit laskea samaan turhuuden kategoriaan?
VastaaPoistaTäytyy tunnustaa että tässä kohtaa en ole ollut tiedostava kuluttaja, mulla on kotona useita Kinder-munista tullutta lelua. Itseasiassa ne ovat kovasti suosittuna erään kuusivuotiaan leikeissä. Itse en pidä niiden munien mausta mutta Vaimo ostelee niitä aika ajoin ja popsii hyvällä ruokahalulla. Mulle jää sit se krääsä.
VastaaPoistaTunnustettava on, että kuva on otettu kotonani, joten täälläkin niitä on auottu. Jos nyt tulevana pääsiäisseutuna muistaisi...
VastaaPoistaJoo. Nämä ovat pimeitä. Sitten ne pyörivät lattialla ja AUTS, kun niiden päälle astuu.
VastaaPoistaLoistava avaus, Liisa. Olen aina pohtinut tuota siivotessani lasten huoneita.
VastaaPoistaAinakin yhteen aikaa ne sisällä olevat muoviset ötökät sun muut roinat oli keräilykamaa ja parhaimmillaan niistä sai jostain keräilysarjoista ohjelappuineen valuuttaa, joten tiedä sitten mitä aarteita mahtavat ollakkaan. Kannattais kysyä keräilijöiltä. :)
VastaaPoistaNe yksiosaiset hahmot, mitä näistä löytyy, ovat välillä jopa hauskoja. Nämä koottavat ovat todellakin yksi turhuuksien turhuus. Ehkä niitä löytyy sieltä siksi, että joku niitäkin ostaa ja sen jälkeen niitä valmistetaan taas uusia...
VastaaPoistaPitänee plarata laatikoiden pohjat ja kerätä ne kaikki yhteen pussiin ja antaa jollekin keräilijälle. Jos niitä vielä löytyy lisää...
VastaaPoistaItse ostan pääsiäisen aikoihin pari-kolme pääsiäismunaa halvimmasta päästä, lähinnä itselleni. Lapsia kun tuttavapiirissäkin on vähän. Ja virpojille tulee annettua muita palkkoja.
VastaaPoistaKasaan kyllä aina ne pienet osaset huvittuneena, ja heitän ne sitten roskiin.
Niissä olisi vielä suunnittelijoilla työmaata, jos yllätyksiä suklaamuniin täytyy välttämättä keksiä. Mutta mitä turvalliset, mukavat yllätyksen sitten olisivat? Jotakin keräilytuotteita vai mitä?
Meillä parina jouluna ostettiin Kinder-joulukalenteri. Apua! Se tarkoitti 2*24 krääsälelua = 48 hermoja raastavaa roinaa.
VastaaPoistaOikeasti: on ne kivoja munkin mielestä. Varsinkin se kokoaminen. Hommasin pöydälle kulhon mihin kaikki kalentereista tulleet kerättiin ja homma pysyi jonkin verran hanskassa. Sitten jossakin vaiheessa sain tarpeekseni ja salaa hiissasin rojut roskiin. Lapset eivät edes huomanneet... Kamala äiti...