Valokuvatorstain haastesana on armo.
Takana aavikon ja vuorten janoisten,
vaivalloisten tulvavetten tuolla puolen
yöhöni heitän voimattoman rukouksen:
Sinä tiedät kaiken; elän taikka kuolen.
Vaikka vaellus on vaivaista,
minä vielä jaksan toivoa:
olen kahden maan kansalainen.
(Kaija Pispa)
Maan tomunen, hiekan sirunen.
VastaaPoistaPääsiäisen vahva sanoma.
VastaaPoistaKaatunut jeesus`?
VastaaPoistaKysymyksiä herättävä kuva pitkäperjantaista.
VastaaPoistaOlet jaksanut nousta tietokoneen ääreen, hieno juttu.
VastaaPoistaPaljon on kirkollisia aiheita herättänyt tämän torstain teema.
Mistä tämä kuva on otettu?
No, tietysti, kun ottaa silmän käteensä onhan siellä maininta kuvauspaikasta.
VastaaPoistaTaitavia nämä hiekkakakkujen tekijät, tule hyvä kakku .....
Tästä Kahden maan kansalaisesta on tullut lyhyessä ajassa körttikansan vähän iloisempi virsi. Oeskoon tuo ylistystä?
VastaaPoistaKiitos kommenteistanne!
VastaaPoistaTämä oli todella pysäyttävä näky valtaisalla hiekkarannalla Maspalomasissa. Tuhannet ihmiset vaelsivat jatkuvana virtana paikan ohi.
Julistuksellinen hiekkaveistos. Armo ja anteeksianto kulkevat käsi kädessä. Anteeksiannettavaa riittää. Anteeksipyytäminen on se helpompi puoli. Syyllisiä on helppo osoitella. Lopulta löytää itsensä siltä paikalta. Silloin saattaa käsittää hiukkasen siitä, mitä armo oikeastaan on. On pitkäperjantain aamu ja kello on 4.40.
Armorikasta pääsiäisaikaa teille kaikille!
Levollista Pääsiäisen aikaa Liisalle!
VastaaPoistaLasselle kiitos samoin!
VastaaPoista