Koko CD-varaston plaraamisen jälkeen löysin vihdoin isomman version suovilla-kuvastani. (Lupaus on lupaus.) Nämä ovat kuivakukkina erikoislaatuisessa maljakossa ja jo hiukan elähtäneet. Tulisipa kesä ja pääsisi poimimaan paremmat tilalle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suovillat, voi että ovat kauniita ja varjot olen saanut hyvin kuvaan mukaan!Siinä huomaa että aina löytää jotain hienoa vanhoistakin.
VastaaPoistaSaturation,
VastaaPoistaTämä on ihan digikameralla otettujen kuvien ensimmäisiä. Siksi se ei tahtonut löytyäkään.
KooTee tätä kyseli isompana versiona. :)
Joo täältä kyseltiin, ihan niin kaunis kuin ajattelinkin. Näistäkö on tuo sähkisosoite muodostettu?
VastaaPoistaEn mene arvostelemaan teknistä puolta, sanon vain, että hyvä otos ekoiksi dikikuviksi. Ainesta sinussa oli jo heti aluksi, siksipä täällä olen viihtynytkin.
KooTee,
VastaaPoistaKiitos kehuista. Aineksista en osaa mennä sanomaan mitään. Mutta "kamera-aika" on avannut silmäni näkemään pieniä asioita.
Näistäpä hyvinkin. Olen suoihminen, mitä se sitten tarkoittaakaan. :) Soiden keskelle syntynyt, siis syntymävika.
Kauniita ovat. Se on se sielu eikä ikä.
VastaaPoistaSiinäpä se Liisa, valokuvaava ihminen tarkkailee ympäristöään, myös pieniä asioita.
VastaaPoistaTyynyllisen.
VastaaPoistaSuovilla. Tällaista en ole tavannut luonnossa, vain niittyvillaa, joka sekin on kaunista. Herkkä kuva!
VastaaPoistaSamalla kun pääsisi poimimaan uuden kimpun, voisi tehdä sen lajitunnistuksenkin. :)
VastaaPoistaKuivakukissa on se paha ominaisuus etta ne keraavat polya. Valokuvat eivat sita tee. Vanhatkin kuvat voivat siis olla yhta kauniita kuin silloin kun ne on vastikaan otettu.
VastaaPoista