Pöytiä

on joka huushollissa, niin myös museoissa

 ja vaikkapa omassa pihassa sopivankorkuisia silloin kun niitä tarvitaan.

 Alimmainen kuva on ollutta ja mennyttä historiaa Käpälämäeltä l. entisen mökkimme keittiöstä.


Valokuvatorstai # 397

Koti

Valokuvatorstain 293. haaste.

Erilaisiin tulkintoihin pääset tutustumaan siis täältä.

Runo / A Poem

Mustavalkomaanantai # 101:

Kattotuuletin kuulosti
vedestä lentoon nousevilta joutsenilta
Lariam-lääkkeen vaikutuksen
alaisena potilas puhuu moskiittoverkon alla
läpi yön, kysyy ja väittää vaikkapa
että maa on soikea kuin muna
Hän tietää sen todeksi
Eikä terassin puoleista seinää
voitu pitää pimeän tultua auki,
eläinten vuoksi

Tua Forsström: Mutta kuvittelin että sydän ei tunne rajoja (Teos, 2008)

Viimeinen kurkistus

Tämä viimeinen mökin yläkerran ikkunasta ottamani kuva. Onneksi on valoa näkyvissä...

Prästkrage

Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare / Chrysanthemum leucanthemum) kurkottaa taivaan sineen pitkän sadekauden jälkeen. Itse olen oppinut koulussa tuon jälkimmäisen latinalaisen nimen. Miksi kaikki muuttuu? Päiväkakkara muistuttaa kamomillasauniota ja on Keski-Suomen maakuntakukka.

Ritariperhonen

Kului ainakin puoli tuntia ennen kuin tämä perhonen suostui pysymään hetken paikoillaan. Onneksi digikamerassa harhalaukaukset ovat ilmaisia.

Öttiäiset

Kaupungissa voikukka on monin paikoin jo hahtuvapalloina, mutta mökillä nämä auringot olivat vasta avautumassa.

Kesän merkki

Tuomi (Prunus padus) puhkesi kukkaan. Tämä yksilö taisi olla liian lähellä tietä, koska sitä ei enää ole. Viime vuonna tuomi kukki täsmälleen samaan aikaan. Että se siitä tavallista aikaisemmasta keväästä. Silti ilmastonmuutos on totta. Kuivuus. Tuulet.

Suovilla

Koko CD-varaston plaraamisen jälkeen löysin vihdoin isomman version suovilla-kuvastani. (Lupaus on lupaus.) Nämä ovat kuivakukkina erikoislaatuisessa maljakossa ja jo hiukan elähtäneet. Tulisipa kesä ja pääsisi poimimaan paremmat tilalle.