Valokuvatorstain 69. haaste on seuraava tekstikatkelma:
Minun mielestäni suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua - "kello 11.00, 11. marraskuuta 1918" - vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat.
(Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007, suomennos Erkki Jukarainen)
IHANA!
VastaaPoistaVoi tämä on hieno kuva:)
VastaaPoistaKalako siinä hyppää tai heittääkö joku kiviä?
VastaaPoistatekstiin erinomaisesti osuva kuva!
VastaaPoistaHieno hetki ja kolahti kivasti! :)
VastaaPoistaTosi ihana kuva ja sopii teemaan!
VastaaPoistaEdellisten kehujen lisäksi lisään vielä, että tuo otsikko sopii kuin nyrkki silmään!
VastaaPoistaNyt on ajoitus osunut nappiin!
VastaaPoistaKuvahan on hieno.
VastaaPoistaIhastuttava kuva, joka antaa harhaluulon pysähtyneestä ajasta...
VastaaPoistaHieno otos, seisahtunut hetki.
VastaaPoistaKiitos kommenteista!
VastaaPoistaKuva on otettu lammella siten, että mieheni heitti kiviä tyyneen pintaan ja minä yritin saada kuvatuksi sen veden liikkeen. Eli kuva oli valmiina. Kaksi otosta onnistui.
Upea plumpsahdus, kameralla vangittu liike liikkumattomassa veden pinnassa. Kauniit värit!
VastaaPoistaTuohan on rinnastus ihmisen elämään: plumpsahdetaan elämään ja elämän vaikutus väreilee hetken maailmassa, kunnes häviää.
VastaaPoistaHassua, miten kuvan voi nähdä. Olen käynyt pari kertaa katsomassa tätä ja nähnyt, että tuossa keskellä on pieni viemäri, josta vesi ja keltaiset lehdet virtaavat.. Arvelin siis ensin, että kyseessä on tulvavettä arsvaltilla, kadulla.. :) Kaunis kuva joka tapauksessa, vaikkeivat lehdet virtaakaan viemäristä pois.
VastaaPoistaEi voi olla totta! MInulla on yksi melkein samanlainen kuva viime kesältä - tosin siinä ei ole noita puusta pudonneita lehtiä, jotka lisäväät ajan tuntua tähän sinun kuvaasi. Pitääköhän minun laittaa se oma otokseni näytille ihan muuten vaan?
VastaaPoistaTämä on silmää miellyttävän seesteinen kuva ajan kulusta.
VastaaPoistaNyt laitoin oman plumpsahduskuvani blogiin. Käypä katsomassa! Terveisin Pantteri.
VastaaPoistaOi mikä tyyneys, rauha ja levollisuus veden pinnalla. Ja sitten yhtäkkiä kaikki särkyy, plumps. Kuin aika alkaisi ja loppuisi yhtäaikaa. ja kaikki jatkuu, lehti putoaa, peilaa itseään, seilaa tuntemattomaan, maatuu lopuksi ja palaa alkuunsa. Kuten aikakin. Kiitos kuvasta.
VastaaPoistaHenkeäsalpaavaa lumoa!!
VastaaPoista