Suomenlinnassa

 

Vuosia, oikeastaan vuosikymmeniä, olin haaveillut pääseväni tutustumaan Suomenlinnaan omi silmin. Eilen haave toteutui. Perille päästyäni totesin, että ehkä olinkin lykännyt käyntiä tarkoituksella. Mukulakivikadut ja käytävät olivat melko vaikeita kävellä. Tarkkana piti olla, ettei vain nilkka nyrjähtänyt. Reittien kunnostustyöt olivat menossa ja kartan lukeminen oli myös tarpeen. 

Sää oli mitä parhain, toki hiukan liiankin häikäisevä. Menomatkalla en ajatellut kesän kuumuutta ja kuivuutta, vaikka se näkyy lähisuollakin. Suomenlinnan luonnon kuivuus ja sen ja turistien aiheuttaman eroosio hätkäytti. Kuvittelin mielessäni syreenien kukinta-aikaa tai ns. normaalisateisen kesän jälkeistä ruskasyksyä siellä. Kaunis ja todella mielenkiintoinen paikka.

Kyllä, paikka oli käynnin arvoinen. Museoiden näyttelyt puhuttelivat tänä aikana eri tavalla kuin vuosi sitten. Piperin kahvilan päivän keitto oli todella herkullista, kun omia eväitä ei ollut mukana vesipulloa lukuun ottamatta.