Kevättä kohti

 

Ei aikaakaan kun kääntyy kevääksi. Jo on armaiden päivien jatkumo vaihtunut kirkkaisiin päiviin.  sukset ovat vielä käyttövalmiina.

Suomenlinnassa

 

Vuosia, oikeastaan vuosikymmeniä, olin haaveillut pääseväni tutustumaan Suomenlinnaan omi silmin. Eilen haave toteutui. Perille päästyäni totesin, että ehkä olinkin lykännyt käyntiä tarkoituksella. Mukulakivikadut ja käytävät olivat melko vaikeita kävellä. Tarkkana piti olla, ettei vain nilkka nyrjähtänyt. Reittien kunnostustyöt olivat menossa ja kartan lukeminen oli myös tarpeen. 

Sää oli mitä parhain, toki hiukan liiankin häikäisevä. Menomatkalla en ajatellut kesän kuumuutta ja kuivuutta, vaikka se näkyy lähisuollakin. Suomenlinnan luonnon kuivuus ja sen ja turistien aiheuttaman eroosio hätkäytti. Kuvittelin mielessäni syreenien kukinta-aikaa tai ns. normaalisateisen kesän jälkeistä ruskasyksyä siellä. Kaunis ja todella mielenkiintoinen paikka.

Kyllä, paikka oli käynnin arvoinen. Museoiden näyttelyt puhuttelivat tänä aikana eri tavalla kuin vuosi sitten. Piperin kahvilan päivän keitto oli todella herkullista, kun omia eväitä ei ollut mukana vesipulloa lukuun ottamatta.

 

Historiallinen päivä

 

Herttoniemen kirsikkapuisto on kauneimmillaan. Kolea kevät on pitkittänyt kirsikkapuiden kukintaa. Puistossa ei todellakaan tarvinnut olla yksin. Kun ei tarvinnut kiirehtiä, löytyi tyhjä penkki eväshetkeä varten.

Lunta riittää

 

Kevätaurinko lämmittää jo hiukan. Lunta on tullut riittävästi ja välillä liian nopealla tahdilla. Välillä liika liukkaus rajoittaa ulkoilua. Pienet hiihtolenkit ovat nyt tauolla, koska oikea ranteen vamma haittaa sauvojen käyttöä. Onneksi pääsee lenkkeilemään kävellen. Ulkona unohtuvat maailman murheet ja ahdistus helpottaa.

Pilvinen päivä Porkkalanniemessä

 

Pilvinen päivä ehti muuttua peräti tihkusateiseksi ennen kuin ehdimme Porkkalanniemen rantakallioille saakka. Olisi suonut että syyskuinen merimaisema olisi ollut kirkkaampi, koska tänne tulee tuskin enää mentyä. Kuvat on otettu nuotiopaikalta. Lintuja emme juuri nähneet. Lintutornin juurelle kavuttuani en enää uskaltanut nousta torniin. Ehkä ikää alkaa olla liikaa...

Hiekkateillä pilviä päin

Täällä kuljin kerran kouluun ja takaisin linja-autolla.
 

Pääsiäisenä 2021

Runsaslumisen talven voi sanoa päättyneen pääsiäisenä, koska vesisade sulatti nietokset nopeasti. Kiitos latujen ylläpitäjille! Loivapiirteisten latujen hiihtely on ollut mitä parhainta lääkettä kipuihin ja koronaeristäytymisen aiheuttamaan ikävystymiseen. 

Vaihteeksi valoa

Koronakävelykohteita tällä viikolla. Mielenkiintoista seurata veden korkeuden vaihtelua ja toki myös sorsien talvea. Pilvisinä päivinä kirkas aurinko yllättää välillä jopa siinä määrin, että silmiin koskee. Jotenkin näitä katsellessa ei tunnu, että kuukauden päästä olisi joulu. On se. Allakka tietää. 

Koronarajoitukset ovat taas kiristymässä. Pysytään kotona. Käytetään maskia suositusten mukaan.

Marrasharmaan sävyt

 

Martinpäivänä sumu peitti maisemat koko valoisan ajan. Syksyn väripalettia kirkastaa vielä ruohonvihreä. Hyvin hoidetut puistotiet piristivät mieltä päivänä, jolloin lähellä olevan metsälenkin asemasta teki mieli päästä avarampiin maisemiin päiväkahveille.  Kuvat otettu puolenpäivän kieppeillä.

Keväästä kesäksi

Muutama kuvamuisto poikkeuskevään lähiretkistä. Kun on kolmen kuukauden ajan kävellyt lähipolut melkein puhki, haluaa jonnekin missä näkee kauas eli silmät saavat levätä. Haltialakin menetteli aamuvarhaisella. Ei ollut liian paljon ihmisiä. Sään lämmetessä reittivalinnat on harkittava uudelleen. Jokohan kohta uskaltautuisi museoihin?

Hyvää juhannusviikkoa!

Kevättä tekee

 

Suomi on pitkä maa. Pohjoisessa on lunta liiaksi ja säilöttäväksi tulevaa talvea varten. Täällä koimme lumettoman talven. Luonto(kin) taitaa olla hiukan sekaisin nyt koronakeväänä. Vuokot kukkivat kauan. Muutkin kevätkukat taistelevat milloin rännän, milloin pakkasen kourissa. Tuomi näyttää myös harkitsevan nuppujensa avaamista. On miettinyt jo monta päivää. Käsijarru tuntuu olevan päällä. Syksyllä hankitulla ilmalämpöpumpulla ei ole ollut vielä käyttöä. Odotimme helteistä toukokuuta, kuten muutamina viime vuosina on ollut.

Mummu aamulenkillä

Kevät on jo pitkällä. Valkovuokkojen aika alkaa olla ohi, rusokirsikat ovat täydessä kukassa. Ainakin kolmena yönä näin täyden kuun aikaan lämpötila on käväissyt pakkasen puolella. Koska on tämä korona-aina, lenkkeily lienee turvallisinta varhain aamulla. Tälläkään reissulla ei tullut vastaam yhtään ihmistä. Sai kuulla ja nähdä fasaaneja, oravia ja lukuisia jäniksiä. Pikkulinnuista puhumattakaan.

Pitkäperjantaina 2020

Kevään sävyt luonnossa.

Ei merta edemmäksi

Aika kuluu rattoisammin retkeillen. Auton ikkunasta on mukavaa katsella tuulessa aaltoilevia viljapeltoja. Vasta tänä kesänä tulin havainneeksi miten voimakkaasti kyllin korkeakasvuinen viljapelto lainehtii. Ei ihme että hölmöläiset menivät uimaan pellolle. Loppumatka oli tutun oloista kaunista mäntymetsää. Hyviä mustikkakankaita, mutta ei ollut vielä mustikka-aika. Ensin mansikat.

Suolämpäre

Aamulla varhain

Sumussa on helpompi hengittää.

Kevään juhlaa

 Huhtikuinen hanami ja hiirenkorvia.

Ilmoja pidellyt

maaliskuussa. Enimmäkseen kuvissa on paksuja matalalla liikkuvia pilviä. Vain muutama aurinkoinen päivä. Muistan ajatelleeni, että onpa tämä sää kuin aikoinaan huhtikuussa. Monenlaista säätä ja keliä saman vuorokauden aikana. Kuviahan tulee nykyään napatuksi melkein päivittäin. Muistin tueksi? Eikä niitä muista edes poistaa enne  kuin kännykkä ilmoittaa, että puhelimen muistitila alkaa loppua.

Valostuvaa

Kokeilin kuvankäsittelyä puhelimella. Jotenkin valon lisääminen teki näistä nopeasti lauhtuvan sään kuuraamista maisemista erikoisia. Ehkä ne tarvitsisivat kehykset. Lisään yhden alkuperäisenä alle.

Isolla näytöllä tuo kuura näkyy erottuvan näinkin. En nyt poista noita editoituja kuitenkaan.