sunnuntai, toukokuuta 04, 2008

Nostalgiaa/Nostalgic



Tämä vanha pisteaita veräjineen palautti minut eilen hetkessä lapsuuteen.
An old fence typical of Finnish countryside is a rarity today. Beware. Seeing one may take you back to the almost forgotten past.

5 kommenttia:

  1. Miksi lapsuuden muistoissa on melkein aina kesä? Ainakin minun muistoissani.

    VastaaPoista
  2. Susupetal,
    Niin muuten on. Ja ne kesät olivat lämpimiä ja vähäsateisia. Mitä nyt joskus ukkosti. Ja taas paistoi aurinko.

    VastaaPoista
  3. Ja kesät olivat pitkiä myös! :)Minäkin muistan naapurin vanhanajan portit, ja sen kuinka piti kulkea laitumen läpi yrittäen aistia millä tuulella lehmät olivat. Ne olivat varmaankin aika tasaisia luonteita, mutta varovaisuussyistä ei olisi halunnut jäädä jalkoihin... Mahtoikohan siellä olla sonnikin joukossa? Sonnin muistan nähneeni vain kytkettynä navettarakennukseen erillään lehmistä... Kylläpäs meni kantrihenkiseksi muisteloksi...:)

    VastaaPoista
  4. Kauniita nuo vanhat aidat. Olen joskus ajatellut etta tuollaisen pitaisi valmistaa meillekin. Taalla naet kaikissa taloissa on jonkinlainen muuri ymparilla, pienikin, meille ei kuitenkaan muuta kuin kasveja, (tai roinaa) ja tuollainen olisi mielestani aivan sopiva.

    VastaaPoista
  5. Mariar,
    Kyllä sonni kai yleensä pidettiin erillään muusta karjasta nuoria sonnimullikoita lukuun ottamatta.

    Oman lehmihaan karjaa en pelännyt, mutta vieraiden hevoshakojen ja lehmilaitumien kautta kulkeminen herätti juuri tuollaisia kuvaamiasi tunteita. :)

    HPY,
    Laitan tuohon seuraavaksi malliksi pitemmän pätkän. :) Tässä kuvassa näkyy, miten veräjäpuut kiinnitettiin. Jos kulki jalan, riitti yhden veräjäpuun liu´uttaminen ja välistä pystyi pujahtamaan.

    Kai niitä oli muitakin tapoja. Tien kohdalle tehtiin kunnon portti pisteaitaankin. Veräjät kinttupolkujen kohdalle.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Thank you for your comment!