Maalaismaisemassa

Nämä kuvat on otettu matkalla Storträskin lammelle Sipoonkorpeen. Kumpuileva maalaismaisema on kaunis kaikkina vuodenaikoina. 

 

Ruskan rippeitä

Tänään paistoi kirkas lokakuun aurinko. Muutaman sateisen ja niin harmautta tihkuvan päivän jälkeen elämä tuntui taas juhlalta. Jotenkin sitä lokakuun lopussa kiirehtii tankaamaan värejä ja valoa heti, kun siihen vain tarjoutuu tilaisuus. 

Kuvat eivät toki ole tämänpäiväisiä, mutta lokakuisia kyllä. Vain parina kolmena aamuna ovat lätäkmöt olleet riitteessä ja maa kuurassa. Ruskaa on vieläkin, mutta laitoin tänne suurimman työn takana oleen ruskakuvani tältä vuodelta. Korkealta näkee paremmin.

Keinovalo l. kirkasvalolamppu on otettu käyttöön. Tulisipa lunta!
 

Aurinkoista viikonloppua!

 

Laskee päivä

 

Ennen ukkoskuuroa

Syksyn tai loppukesän kirkkaita sävyjä iltaauringossa. Lampaita laitumella.

Viljaa

Nouseva usva käärii maiseman keveään harsoonsa. Elokuun taikaa.

Suomaalaisuuden ytimessä

Helteisten päivien vastapainoksi varhaisaamun retkiä pitkin pitkospuita. Sieltä voi löytää marjan sieltä täältä eikä kulkijoiden joukko ole suuri, jos valitsee oikeat reitit.

Ei merta edemmäksi

Aika kuluu rattoisammin retkeillen. Auton ikkunasta on mukavaa katsella tuulessa aaltoilevia viljapeltoja. Vasta tänä kesänä tulin havainneeksi miten voimakkaasti kyllin korkeakasvuinen viljapelto lainehtii. Ei ihme että hölmöläiset menivät uimaan pellolle. Loppumatka oli tutun oloista kaunista mäntymetsää. Hyviä mustikkakankaita, mutta ei ollut vielä mustikka-aika. Ensin mansikat.

Aamulla varhain

Sumussa on helpompi hengittää.

Kevään juhlaa

 Huhtikuinen hanami ja hiirenkorvia.

Valostuvaa

Kokeilin kuvankäsittelyä puhelimella. Jotenkin valon lisääminen teki näistä nopeasti lauhtuvan sään kuuraamista maisemista erikoisia. Ehkä ne tarvitsisivat kehykset. Lisään yhden alkuperäisenä alle.

Isolla näytöllä tuo kuura näkyy erottuvan näinkin. En nyt poista noita editoituja kuitenkaan.

Talven tuntu

Pikkupakkanen sokeroi talventörröttäjät ja hunnutti lehtipuut viime viikonloppuna. Lumi saisi jo tulla.

Vieraalla maalla

Lähteminen kannattaa aina. Kaunis Osijek. Sumuinen Drava-joki.

Ennen pakkasia

ei kunnon ruskaa näy. Viime yö ensipakkasineen vei pihasta ahkeraliisan, mutta tuuliset säät ovat riisuneet lehtipuut harvoiksi. Vanhasta muistista alan odottaa ruskaa liian aikaisin. Pellot ja nurmikot ovat juuri vihreimmillään ennätyskuivan kesän jälkeen. Samaan aikaan kesä loppui.

Kaunista syksyä!

Elokuuta

hellekesänä 2018.

Aurinko laskee

   

Maisema voi näyttää metropolialueella varsin lumiselta. Ylempi kuva lankalauntailta, alempi pääsiäisen jälkeen otettu.

Sulaa

mutta hitaasti.

Muistot vain jää

Simpukka haastoi kuuden kesämuistokuvan julkaisemiseen. Toukokuu yllätti kesäisyydellään, josta esimerkkinä tämä vielä lehtipuiden takaa selvästi erottuva kaupungin keskeisin kirkko. Kaunista alkukesän vihreää.

Tuomet, pihlajat, syreenit ja juhannusruusut kukkivat etuajassa.

Jostakin syystä joka kesä olen kuvannut näitä kellukoita. Jokin niissä kiehtoo.

 Maisemakuvani ovat vuosia olleet Kallaveden maisemia, mutta tämä on Tahkovuorelta. Kuopiota sekin nykyään.

Minua kiehtoo myös kaikki puutarhakarkulaiset, lupiinit eritoten, mutta laitan tällä kertaa rantapuiston heinnien keskelle nousseem liljan. Näitä kasvoi aikoinaan myös mökillä metsässä siellä täällä.

Yksi kuvamuisto pihassamme kasvaneesta maatiaisraparperistä. Sen lehtien alle olisi mahtunut sammakoita,vaan ei niitä koskaan siellä näkynyt.

Yksi ylimääräinen kesämuistokuva on tietenkin Korkeasaaresta, jossa kävin n. 40 vuoden tauon jälkeen. Muutos oli valtava. Avarasta miltei puuttomasta saaresta oli tullut varjoisa viidakko. Jos sinne aikoo mennä loma-aikana, kannattaa olla liikkeellä heti aamusta. Säästyy askelia sellaiselta, jolla on liikuntarajoitteita.

Ruudun takaa

kuvattuja kaksi ensimmäistä. Alin kuva on ikimuistoisesta ruskaretkeltä.

Linjat

Ylimmässä kuvassa lokki vahtii vesijohtolinjan merkkiä. Tuon linjan rikko aiheutti talvella uveavannon. Sietää vahtia. Kaksi alempaa on kuvattu tänään. Linjoja niissäkin näen.

Valokuvatorstain 408. haaste