Ei taida enää pärekaton tekijöitä löytyä korjailemaan! Olin itse kahdeksan vuotiaana mukana päreitä kantamassa, kun kyläläise talkoilla tekivät yhden perheen kodin pärekaton. Ruokana oli kaksi isoa kukkoa molemmissa päissä pöytää ja jokainen puukolla lohkaisi palan syötäväkseen. Kyllä se mukavana muistona jäi lapsen mieleen, ilma oli hyvä, aikuiset nauroivat ja vitsailivat ja valmista tuli. Vuosi oli 1950 :) Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!
MariaR, Matkan varrella sattui silmään uuden reitin varrella. Harvoin aivan tien vieressä on näin "vanhoja paikkoja".
LeenaM, Itse muistan miten pärekattoa piti leipomispäivinä kastella paloruiskulla. Ja ne kotkaamattomat (?) naulat sisäpuolella. Joskus niihin satutti itsensä, kun kesäisin nukuimme tuvan tai aitan vintillä.
Suurin osa pärekatoista on kai katettu kattohuovalla ja kun siitä jättää aika, otetaan pelti seuraavaksi katteeksi. Vaihtoehtoja löytyy.
Kylmäksi kävi täällä sää. Viisi astetta, ei sentään lunta kuten Ilomantsissa kuuluu sataneen.
Minne kommenttini on kadonnut? Kirjoitin pitkan jutun, ja sitten kirjaimia peraan, mutten tainnut tarkistaa kirjoitinko kirjaimet oikein! Sen siita saa kun on liian kiireinen.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMukavan seesteisen näköistä. Olisi mielenkiintoista päästä kuvaamaan tuonne.
VastaaPoistaEi taida enää pärekaton tekijöitä löytyä korjailemaan!
VastaaPoistaOlin itse kahdeksan vuotiaana mukana päreitä kantamassa, kun kyläläise talkoilla tekivät yhden perheen kodin pärekaton. Ruokana oli kaksi isoa kukkoa molemmissa päissä pöytää ja jokainen puukolla lohkaisi palan syötäväkseen.
Kyllä se mukavana muistona jäi lapsen mieleen, ilma oli hyvä, aikuiset nauroivat ja vitsailivat ja valmista tuli.
Vuosi oli 1950 :)
Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!
MariaR,
VastaaPoistaMatkan varrella sattui silmään uuden reitin varrella. Harvoin aivan tien vieressä on näin "vanhoja paikkoja".
LeenaM,
Itse muistan miten pärekattoa piti leipomispäivinä kastella paloruiskulla. Ja ne kotkaamattomat (?) naulat sisäpuolella. Joskus niihin satutti itsensä, kun kesäisin nukuimme tuvan tai aitan vintillä.
Suurin osa pärekatoista on kai katettu kattohuovalla ja kun siitä jättää aika, otetaan pelti seuraavaksi katteeksi. Vaihtoehtoja löytyy.
Kylmäksi kävi täällä sää. Viisi astetta, ei sentään lunta kuten Ilomantsissa kuuluu sataneen.
Hyvää alkanutta viikkoa!
Minne kommenttini on kadonnut? Kirjoitin pitkan jutun, ja sitten kirjaimia peraan, mutten tainnut tarkistaa kirjoitinko kirjaimet oikein! Sen siita saa kun on liian kiireinen.
VastaaPoistaHPY,
VastaaPoistaNiin siinä usein käy, vaikka ei olisi kiireinenkään. :)
Olisikohan ollut Ruokolahdella viime kesänä, kun näin pärekattoisen kirkon...?
VastaaPoistaHmm, miten asiat unohtuvatkaan.
Nostalginen kuva.
Toisaalta voisi sitten olla tunnelma pilalla. :)
VastaaPoistaSusupetal,
VastaaPoistaMinulla on sellaiset nostalgiasilmälasit, koska kaikki vanha kiehtoo. :)
Iines,
Olen samaa mieltä kanssasi. Virheettömät peltikatot olisivat saattaneet jäädä kuvaamatta. :)