Riuttalan talopoikaismuseon perinteinen rukiinleikkuun SM-kisa järjestettiin tänään. Kotona muistan puhutun ruishalmeesta, vaikka minun aikanani ei enää kaskettu.
Riuttalassa en tullut koskaan käyneeksi. Lapsena sidoin lyhteitä. Työnjako oli sellainen, että isäntä leikkasi sirpillä lyhteellisen rukiita. Piika viimeisteli nipun ja teki pannan, jolla sidoin lyhteen. Lopuksi lyhteet aseteltiin niin kuin tuossa kuvassa ja kuivattiin riihen orsilla savussa, minkä jälkeen jyvät irrotettiin lyhteitä seinään hakaten ja sitten varstoilla. Valmiit ruislimput säilytettiin laarissa jyvien seassa.
a-kh, Ensimmäisen kerran minäkin kävin siellä. Syynä kai kotiseutusokeus, mitä on liikkeellä kaikkialla Suomessa. Lähdetään mieluummin jonnnekin kauas.
Juuri tuolla tavalla se tapahtui. Kuivatusvaiheessa riihen uunin lokeroihin laitettiin nauriita hautumaan. Ne olivat sen ajan karkkeja.
Tämä tapahtuma ei enää ylittänyt SS:n uutiskynnystä. En ainakaan huomannut.
PS. Ruiskasken tekeminen oli raskasta ja työvaltaista puuhaa, joten talolliset perustivat usein kaskiyhtiöitä. Kaskenteon vaatima työmäärä oli merkittävä syy suurperheiden syntymiselle
Tarkemmin tutustumatta Riuttalan historiaan voin sanoa, että paljon on tarvittu porukkaa pyörittämään kyseistä tilaa. Ruokahuoneetkin olivat valtavan isoja, samoin pyykkitupa. Löytyi sieltä myös ruumisaitta. Sellaista en ollut koskaan nähnyt enkä kyllä nytkään tohtinut avata sen ovea.
Mummoni äitini puolelta kuoli Vehmersalmella Rautaharjun torpassa, jonka riihestä hän lähti viimeiselle matkalleen nykyiselle hautausmaalle. Horkanlahden hautausmaa oli jo täynnä. Äitini serkku rakensi ruumishuoneen, joka näyttää olevan työkaluvajana.
Ihanan näköisiä peltokuvia :)
VastaaPoistaRonja,
PoistaSydänmaalainen kaupunkilainen kaipaa avariin peltomaisemiin. :)
Riuttalassa en tullut koskaan käyneeksi. Lapsena sidoin lyhteitä. Työnjako oli sellainen, että isäntä leikkasi sirpillä lyhteellisen rukiita. Piika viimeisteli nipun ja teki pannan, jolla sidoin lyhteen. Lopuksi lyhteet aseteltiin niin kuin tuossa kuvassa ja kuivattiin riihen orsilla savussa, minkä jälkeen jyvät irrotettiin lyhteitä seinään hakaten ja sitten varstoilla. Valmiit ruislimput säilytettiin laarissa jyvien seassa.
VastaaPoistaa-kh,
PoistaEnsimmäisen kerran minäkin kävin siellä. Syynä kai kotiseutusokeus, mitä on liikkeellä kaikkialla Suomessa. Lähdetään mieluummin jonnnekin kauas.
Juuri tuolla tavalla se tapahtui. Kuivatusvaiheessa riihen uunin lokeroihin laitettiin nauriita hautumaan. Ne olivat sen ajan karkkeja.
Tämä tapahtuma ei enää ylittänyt SS:n uutiskynnystä. En ainakaan huomannut.
PS. Ruiskasken tekeminen oli raskasta ja työvaltaista puuhaa, joten talolliset perustivat usein kaskiyhtiöitä. Kaskenteon vaatima työmäärä oli merkittävä syy suurperheiden syntymiselle
VastaaPoistaTarkemmin tutustumatta Riuttalan historiaan voin sanoa, että paljon on tarvittu porukkaa pyörittämään kyseistä tilaa. Ruokahuoneetkin olivat valtavan isoja, samoin pyykkitupa. Löytyi sieltä myös ruumisaitta. Sellaista en ollut koskaan nähnyt enkä kyllä nytkään tohtinut avata sen ovea.
PoistaSiitä sitä ruisleipää sitten saadaan. ;) Hyvä ja ajankohtainen kuva!
VastaaPoistaRaija,
PoistaOlin ko. tapahtumassa ensimmäistä kertaa. Eräskin osanottaja tuli paikalle rollaattorilla. Puinnit ovat täällä ainakin kaksi viikkoa myöhässä.
Mummoni äitini puolelta kuoli Vehmersalmella Rautaharjun torpassa, jonka riihestä hän lähti viimeiselle matkalleen nykyiselle hautausmaalle. Horkanlahden hautausmaa oli jo täynnä. Äitini serkku rakensi ruumishuoneen, joka näyttää olevan työkaluvajana.
VastaaPoistaKalevi,
PoistaMinun äidin puoleinen mummoni oli kuollut vuotta ennen syntymääni. Mummon malli siis puuttuu.