Olipa kerran

tällaistenkin aika.

Valokuvatorstai # 311

Jatkuu, luulisin.

 

Toivottavasti suomalaiseen perusruokaan kuuluvan perunan viljely jatkuu. Maasta ne tulevat, vaikka  saa niitä kaupan pakkastealtaistakin eri muodoissa. Ja jopa peltisissä purkeissa lastuina ja sellofaanissa sipseinä, on ranskalaisiakin, jotka oikeasti ovat belgialaisia, koska amerikkalaiset sotilaat nimesivät ne syötyään niitä itse asiassa ensimmäisen kerran Belgiassa, kun luulivat olevansa Ranskassa. En ole aivan varma tarinan todenperäisyydestä.

Valokuvatorstain 201. haaste
Alkukirjaimet # 18: PE-alkuinen sana

POsti / A Post Office

Alkukirjaimet #6

Leikkinavetta

Kaikilla kotieläimillä on ominaishajunsa. Nykyään ulkopuoliset eivät juuri pääse tutustumaan navetoihin, sikaloihin eikä kanaloihin. Tämä paikka on kai tarkoitettu heille/meille. Siellä voi muistella "haisuleita" ilman että tarvitsee vaihtaa vaatteita tai desinfioida jalkineensa.

Erilaisia tulkintoja haisuleista (Valokuvatorstain 157. haastesana) löytyy täältä.

Nostalginen kesäretki

Kaikki kuvat ovat Stundarsin museosta ja kulttuurikeskuksesta Mustasaaren Sulvasta. Alueella on kuutisenkymmentä lähistöltä siirrettyä rakennusta maalaistalosta kyläkouluun, myllärintuvasta mäkitupaan. Paikka on oivallinen aikamatka menneisyyteen. Esineistöä on runsaasti ja opastetut kierrokset tasatunnein. Kyllä siellä saisi kokonaisen päivän helposti kulumaan.

Tuttua punamultaa, vanhaa sinistä ja roosaa, pitsiverhoa... Enpä ollut tiennyt, että lautashyllyt koreine erilaisine lautasineen olivatkin vain koristeita. Koko perhe söi edelleen yhdestä isosta puukupista puulusikoilla, jotka syötyä vain nuolaistiin ja pantiin takaisin hirrenrakoon. Eipä tullut tiskiä.