Kukkaterapiaa... (Valokuvatorstai)

Kevään pilvisten päivien vara-auringot.



Ja toisessa kuvassa mystinen valkoinen ruusu.

Valokuvatorstai/49. haaste.

Siinä se on. Valkoinen ruusu. Pensas on pitkäpiikkinen. Vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana olen nähnyt sen kukkivan vain kerran, vaikka pensasta on yritetty pitää hyvänä. Ehkä se on aikoinaan juurrutettu sille sopimattomaan ympäristöön. Kuva ei ole kummoinen eikä lainkaan tarkka, mutta se on ainoa tästä ruususta.

Yhtä heijastusta

Lehto kukkii ja soi

Helluntaiaamun varhainen hetki Tikkalansaaressa.

Toukokuuta

Kesäillan puolikuu eilen n. 22.30.

Kun katson maalaismaisemaa

Tämä kuva on lapsuuteni koulutaipaleelta koululta kotiin päin. Täällä on sama aukea toiseen suuntaan.

Yksi (Valokuvatorstai)

Tässä on yksi Valokuvatorstain kautta digikuvaukseen hurahtanut tämänaamuisella retkellään.

Olin käsittääkseni ensimmäinen osallistuja ja aloitin tämän kuvablogin ex tempore samana päivänä eli tämäkin blogi on yksivuotias. Itse olen jäävi sanomaan, onko mitään kehitystä tapahtunut vuoden aikana.

Kiitokset Valokuvatorstain tiimille. On ollut haastavaa olla mukana.

Kesän merkki

Tuomi (Prunus padus) puhkesi kukkaan. Tämä yksilö taisi olla liian lähellä tietä, koska sitä ei enää ole. Viime vuonna tuomi kukki täsmälleen samaan aikaan. Että se siitä tavallista aikaisemmasta keväästä. Silti ilmastonmuutos on totta. Kuivuus. Tuulet.

Rentukka

Rentukka (Caltha palustris) on keväinen ojanpohjien ja rapakon reunojen kaunotar.

Asetelma

Puutarhamyymälät ovat tulvillaan eri vaihtoehtoja. Lasitettujen parvekkeiden yleistyttyä kesäkukat tulevat myyntiin aina vain aikaisemmin. Kesäkuun alussa saatan olla jo myöhässä.

Satama... (Valokuvatorstai)

"Satama on ihastuttava tyyssija elämän taisteluihin uupuneelle hengelle. Taivaan avaruus, liikkuvien pilvien rakennelmat, meren vaihtuvat väriasteikot, merkkivalojen tuike ovat ihmeen sopiva kuvastin, joka virkistää silmiä väsyttämättä niitä koskaan. Linjakkaat, takilaltaan monimutkaiset alukset, joita mainingit viihdyttävästi keinuttavat, ovat omiaan pitämään mielessä yllä rytmin ja kauneuden tajua. Ja se, jolla ei enää ole uteliaisuutta eikä kunnianhimoa, hän voi huvitella salaperäisellä ja ylimyksellisellä tavalla: tarkkailla näkötornissa maaten tai aallonmurtajaan nojaten, kuinka liikkuvat ne, jotka lähtevät ja palaavat: ne, joilla on vielä voimaa tahtomiseen ja halua matkustaa tai rikastua."

(Charles Baudelaire: Pariisin ikävä 1869, suom. Väinö Kirstinä ja Eila Kostamo, Karisto 2000)

(lihavoinnit minun)

Kävelyllä

Kahden asteen vauhdilla aamulämpötilat nousevat. Lupasivat sadetta, säätiedotus ja pilvet. Päätin ehtiä tehdä lenkin sitä ennen.




Ihmettelin, miksi minulle tuli niin kuuma. Ilma tuntui ukkostavan hiostavalta. Ja sitä se olikin. Palattuani totesin, että varjossa lämmintä oli 18 astetta (klo 10.30). Ja vieläkään ei sada.

Ajoittain aurinkoista

Oli tarkoitus kuvata kevään ensimmäinen voikukka.

Camp (Valokuvatorstai)

Viikon haastesana on camp.

Campiksi kutsutaan erilaisia populaarikulttuurin ilmiöitä, jotka ovat suosittuja nimenomaan siksi, että ne ovat mauttomia, kummallisia, yliampuvia ja räikeitä. (Wikipedia)

Edit. 11.5. klo 7.00 Täällä hiukan ko. talon tarinaa.

Pehmeää vihreää

Yhden kesälämpimän päivän jälkeen vihertää jo pehmeästi lähellä ja vähän kauempana.

Still

Vaikka Kallaveden rannoilla tuulee, Iso-Valkeinen on kuin peili.

Tyhjä (Valokuvatorstai)

Tämä linja-auton ikkunan läpi otettu kuva tuli mieleeni jostakin syystä haastesanasta tyhjä, koska tämä ajankohtaisempi kuva oli jo käytetty.




Melkein tyhjä tämäkin.