sunnuntaina, marraskuuta 20, 2011

Kaislikko

 Kaislikko ei enää suhise, vaan helisee ja soi. Viimeöinen ensipakkanen sai sen aikaan. Ei ihan viimeinen ääni, joka oli omien askelten ääni hiekkatiellä matkalla takaisin sisälle palelevin sormin.

Valokuvatorstain 225. haaste: ääni, jonka viimeksi kuulit kodin ulkopuolella

7 kommenttia:

  1. Kaunis kuva ja kaunis on se ääni:)

    VastaaPoista
  2. Tuon äänen minäkin olen kuullut ja kerran kuvannutkin. Se helinä on kuin toisesta maailmasta.

    VastaaPoista
  3. Kaislikko lepää että jaksaa taas suhista ensi kesänä, kaunis kuva!

    VastaaPoista
  4. Ei vaan meillä...nytkin tihuuttaa vettä.
    Illalla oli jo -10 nyt +1.2

    Nämä syksyn ekat jäät ovat kauniita.

    VastaaPoista
  5. Pantteri,
    Vaatii tuulen, joka tässä kohtaa on yleisimmin pohjoinen, siis kylmä.

    Inkivääri,
    Kiitos. Veden kaikki olomuodot ovat kuvauksellisia.

    Obeesia,
    Harvoin osuu paikalle jäätymisen tässä vaiheessa. Telkkarissa eräs metsuri kertoi kerran elämässään kuunnelleensa vienon helinäkonserin havumetsässä, joka syntyi sellaisesta ilmiöstä, että jokaisen neulasen päässä oli jäätynyt pisara. Se olisi vielä paljon huikeampi soitanto.

    Raija,
    Kiitos. Vesi lainehtii vielä vapaana. Olen veikannut jäätymipäiväksi jouluaaton. :)

    KooTee,
    Nollassa on täälläkin taas ja mahdottoman liukasta. Ei oikein tohdi ulos lähteä.

    Yleensä talvi tulee jossakin vaiheessa Jokelaankin.

    VastaaPoista
  6. Helinää, kilinää... kuin joulutonttujen esiintymisharjoituksia kuuntelisi :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Thank you for your comment!