Pitkäperjantaina 2020

Kevään sävyt luonnossa.

Linjat

Ylimmässä kuvassa lokki vahtii vesijohtolinjan merkkiä. Tuon linjan rikko aiheutti talvella uveavannon. Sietää vahtia. Kaksi alempaa on kuvattu tänään. Linjoja niissäkin näen.

Valokuvatorstain 408. haaste

Liike

se on pienikin liike, sanoo fysioterateutti ja lääkäri ja personal trainer. Ja luontokappaleet ymmärtävät sen ihan itse.

Marraskuun harmaat kuvani vastauksena Valokuvatorstain 345. haasteeseen.

Läpinäkyvää

Valokuvatorstain 341. haaste, jonka linkin takana on paljon läpinäkyvää. Käyhän katsomassa!

Asiattomilta pääsy kielletty

Pilvisten, tuulisten päivien lomassa on ollut myös aurinkoista säätä.

Ennen lumia

kulki jääkynttilöiden valaja pitkin rantoja.

Myöhäissyksyä

"Metsä oli sateesta raskas, puut aivan hiljaa. Kaikki oli lakastunut ja kuollut, mutta maatuneesta maan kamarasta nousi kohisevalla voimalla myöhäissyksyn salainen puutarha – kiiltävien turvonneitten kasvien outo lajisto, jolla ei ollut mitään tekemistä kesän kanssa. Paljaat mustikanvarvut olivat kellanvihreitä ja karpalot tummia kuin veri.[…] Sateen kohina ja veden solina jatkuivat muuttumattomina, niissä oli sama lempeä yksinäisyyden ja täyttymyksen ääni."

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (1970),  suom. Kaarina Helakisa.


Valokuvatorstai # 264

Lähimaisemat

Muutaman kymmenen metrin päässä auringon noustessa.

Hiukan lähempänä moottoriliikennetietä ruskan aikaan.

Ylhäällä ensimmäisellä laavulla.

Ja vielä hiukan ylempänä Puijolla. Kuvat on otettu eri kameroilla eri aikaan. Ensimmäinen kuva on tämänsyksyinen, muuta vanhempia, koska täällä ei vielä ole ruskaa.

Valokuvatorstai 255.

Penkit

Penkki oli oikeastaan kokonaan paljas lumesta, mutta viime yönä satoi 10-15 senttiä uutta lunta. Kirjoittavat lehdessä takatalvesta. Kyllä tällainen lumentulo on maaliskuussa ihan normaalia. Vasta termisen kevään alettua kylmää jaksoa voidaan nimittää takatalveksi. Kaikkeen on kiire. Kesäänkin.

Mustavalkomaanantai # 109

Kaislikko

 Kaislikko ei enää suhise, vaan helisee ja soi. Viimeöinen ensipakkanen sai sen aikaan. Ei ihan viimeinen ääni, joka oli omien askelten ääni hiekkatiellä matkalla takaisin sisälle palelevin sormin.

Valokuvatorstain 225. haaste: ääni, jonka viimeksi kuulit kodin ulkopuolella