Winter Wonderland

Puhtaita pumpulilumihankia on riittänyt tammikuussa. Aurinkoisina pakkaspäivinä aurinko häikäisee, vaikka käyttäisi aurinkolaseja. Sorsien vesitila on pienentynyt. Ruokkijoita riittää. Varikset käyvät samoilla apajilla. Ne kuitenkin pyrähtävät pakoon hiljaistakin kulkijaa. Harakat ovat myös arkoja. käyvät ruokintapaikoilla, mutta eivät antaudu seurattaviksi edes ikkunaruudun takaa. Terävät aistit.

Valostuvaa

Kokeilin kuvankäsittelyä puhelimella. Jotenkin valon lisääminen teki näistä nopeasti lauhtuvan sään kuuraamista maisemista erikoisia. Ehkä ne tarvitsisivat kehykset. Lisään yhden alkuperäisenä alle.

Isolla näytöllä tuo kuura näkyy erottuvan näinkin. En nyt poista noita editoituja kuitenkaan.

Loppiaisena

päivä on jo pidentynyt. Aurinko kitsastelee vielä. Väkeä paljon liikkeellä Helsingin keskustassa. Keskustakirjasto  Oodi kiinnostaa edelleen. Puhumattakaan AmosRexistä, jonka avaijaisnäyttelyyn jonottaminen kesti eilen neljä tuntia. Sellaista ei jaksa. Sen sijaan LUX2019 houkutteli lyhyelle kävelylle eikä siellä tarvinnut olla yksin.

Hyvää uutta vuotta!

Luonnon ilmainen ja meluton valoshow.

Pesäpäivinä 2018

Lunta tulvillaan on raikas talvisää. Tänään oli vuoden lyhin päivä. Tulkoon joulu!  Valoa kohti!

Rauhallista joulua!

Talven tuntu

Pikkupakkanen sokeroi talventörröttäjät ja hunnutti lehtipuut viime viikonloppuna. Lumi saisi jo tulla.

Väriä marraskuuhun

Väreistä voimaa. :)

Marraskuussa

Sää pysyttelee tavanomaista lämpimämpänä. Jotkut puhuvat valekeväästä, koska luonto ei ole päässyt vielä talvilepoon. Tänään yritin kuvata norjanangervon vasta avautuneita kukkasia. Viikkoon ei ole aurinko näyttäytynyt, mutta onneksi on kynttilät ja valot.

Vieraalla maalla

Lähteminen kannattaa aina. Kaunis Osijek. Sumuinen Drava-joki.

Mennään metsään

Ensikohtaaminen.Kai tämä jokin sieni on?

Ennen pakkasia

ei kunnon ruskaa näy. Viime yö ensipakkasineen vei pihasta ahkeraliisan, mutta tuuliset säät ovat riisuneet lehtipuut harvoiksi. Vanhasta muistista alan odottaa ruskaa liian aikaisin. Pellot ja nurmikot ovat juuri vihreimmillään ennätyskuivan kesän jälkeen. Samaan aikaan kesä loppui.

Kaunista syksyä!

Sumussa syyskuussa

Aamusumu on syksyn merkki. Kuvat ovat viikko sitten otettuja. Eilispäivä oli kirkas, hiostavan kuuma kesän viimeinen hellepäivä kukkineen ja perhosineen.

Helteet ohi

Tänään oli uutisten mukaan kesän 63. hellepäivä. Säätyyppi muuttuu. Helteistä huolimatta perhosia on näkynyt pihassa hyvin vähän. Lähipihlaja yllätti uusilla kukinnoilla. En ole aikaisemmin nähnyt.

Elokuuta

hellekesänä 2018.

Kun helle ei enää helli

kukat kukoistavat hetken, nurmikot kärventyvät veden puutteesta ruskeiksi, omenat tipahtelevat jo heinäkuun lopusta alkaen väsähtäneinä puista, viljasato kärsii. Lämmönsietokyky heikkenee ikääntyessä eivätkä trooppiset yöt anna palauttavaa lepoa. On etsittävä viileyttä aamuvarhain milloin mistäkin. Päivisin pelastavat mm. museot.

Eilen pihaan ilmaantuivat ensimmäiset neitoperhoset ja tänä aamuna reipas amiraali näkyy asettuneen taloksi nauhukselle. Nekin noin kuukautta aiemmin kuin viime vuonna.

Tänään on kai n. 54 hellepäivä tänä kesänä. Ododtettavissa kuitenkin paluu tavanomaisempiin elokuun lämpötiloihin koulujen alkaessa.

Hyvää juhannusta

 

Juhannusruusut ovat jo kukkansa karistaneet. Onneksi sää viileni ja sadetta on saatu. Kuulin juuri radiosta, että juhannusta vietetään perinteisessä säässä. Ehkä näin tuulista juhannusta en ole kokenut. Kolerita juhannuksia muistan montakin. En myöskään muista nähneeni mesiangervon kukkivan ennen juhannusta. Tosin en ole koko ikääni seurannut luonnon ihmeitä. Eikä niitä muinoin raportoitu reaaliajassa.

Blomstertid

Helteistä toukokuuta on seurannut hiukan viileämpi, mutta edelleen tällä alueella sateeton kesäkuu. Nurmikot ovat palaneet karrelle, perennat kukkineet etuajassa normaalia pienempikokoisina ja yllättävät tavallisesti syyskesällä kukkivat luonnonkukat ovat jo avanneet nuppunsa suotuisilla paikoilla. Alimmassa kuvassa on kuvattu symbolisesti reilun kuuden viikon sadesumma, 2mm. Luonto huutaa vettä.

Tuomi

tuoksuaan tuhlaa ja heittää kukkahuntunsa äkkiä tässä tukahduttavassa helteessä. Tässä on saanut seurata kevättä pikakelauksella viikon ajan. Onnekas on hän joka voi viettää aikansa veden äärellä, mutta sielläkin varjossa.