Itsetietoinen

komistus oli tämä syysharmaiden päivien väriläiskä, mandariinisorsa. Itselläni on kuvamuistona vain muutama turvallisen kaukaa otettu kännykkäkuva. Yleisöä riitti ja aika monella oli  mukanaan ihan erilaiset kamerat ja muut varusteet.

Uusi aamu

Ennen ukkoskuuroa

Syksyn tai loppukesän kirkkaita sävyjä iltaauringossa. Lampaita laitumella.

Viljaa

Nouseva usva käärii maiseman keveään harsoonsa. Elokuun taikaa.

Merkillinen kesä

Helteellä on kaksi vaihtoehtoa ulkoilua ajatellen. Lähteä liikkeelle aamuvarhaisella, jolloin usva alkaa nousta. Tai päivemmällä mennä metsään. Eläimetkin tietävät sen.

Kesä on kääntymässä syksyksi. Yöt ovat pimenneet, sää viilenee illasta äkimmin, koululaiset ovat jo aloittaneet lukuvuotensa. Tämä kesä jää mieleen äkkihelteistä ja äkkikoleista jaksoista. Ei niinkään sateista. Koivut ovat kellastuneet kuivuuttaan.

Suomaalaisuuden ytimessä

Helteisten päivien vastapainoksi varhaisaamun retkiä pitkin pitkospuita. Sieltä voi löytää marjan sieltä täältä eikä kulkijoiden joukko ole suuri, jos valitsee oikeat reitit.

Ei merta edemmäksi

Aika kuluu rattoisammin retkeillen. Auton ikkunasta on mukavaa katsella tuulessa aaltoilevia viljapeltoja. Vasta tänä kesänä tulin havainneeksi miten voimakkaasti kyllin korkeakasvuinen viljapelto lainehtii. Ei ihme että hölmöläiset menivät uimaan pellolle. Loppumatka oli tutun oloista kaunista mäntymetsää. Hyviä mustikkakankaita, mutta ei ollut vielä mustikka-aika. Ensin mansikat.

Aamu ja apilat

Kesä seisahtuu tänään

Toivotan rentouttavaa juhannusta perinteisellä juhannusruusukuvalla, vaikka ne ovat jo kukkineet Etelä-Suomessa.

Suolämpäre

Armasta aikaa

Äkkikesä sateineen räväytti kasvillisuuden kukoistamaan. Haapojen pumpulisade on ollut ehkä yllättävin ilmiö aamulenkeillä. Alppiruusupuisto  ylllätti myös tavallaan, mutta melko äkkiä silmät väsyivät kukkien runsauteen ja hakivat suomalaisen suon tutumpia kasveja. Tästä huolimatta paikka on useammankin käynnin arvoinen.

Hyvää kesää!

Aamulla varhain

Sumussa on helpompi hengittää.

Yöpakkasen töitä

Kevään juhlaa

 Huhtikuinen hanami ja hiirenkorvia.

Hiljainen viikko

Yöpakkaset ovat jatkuneet ja mahdollistaneet ainakin yhden ladun pitämisen hiihtokelpoisena näihin päiviin saakka innokkaimpien hiihtäjien iloksi. Samaan aikaa toisaalla krookukset ja sinivuokot kukkivat. Lammen aamuisessa näen kevään värejä ja ihmettelen aamulenkillä näkemiäni sorsia, jotka nuokkuvat aivan vesirajassa. Kuura rapsaa. Sepelkyyhky kukertaa.

Aurinkoista pääsiäisaikaa!

Ilmoja pidellyt

maaliskuussa. Enimmäkseen kuvissa on paksuja matalalla liikkuvia pilviä. Vain muutama aurinkoinen päivä. Muistan ajatelleeni, että onpa tämä sää kuin aikoinaan huhtikuussa. Monenlaista säätä ja keliä saman vuorokauden aikana. Kuviahan tulee nykyään napatuksi melkein päivittäin. Muistin tueksi? Eikä niitä muista edes poistaa enne  kuin kännykkä ilmoittaa, että puhelimen muistitila alkaa loppua.

Sääkuvia helmikuulta

Jotenkin tuntuu, että kevät olisi tulossa tavanomaista aikaisemmin. Sää vaihtelee nopeasti. On saatu lunta, räntää, jäätävää tihkua, lämpimiä tuulia ja hyytävää viimaa. Lumikerros on hetkessä humahtanut puoleen. Pihat ovat jääiljanteella, sivukatuja ei ole ehditty aurata, vaan lumiloska on jäätynyt mitä kummallisimmiksi muhkuroiksi ja esteiksi liikuntarajoitteisille. Liukkausvaroitus voimassa. Pysykää pystyssä!

Auringonpaistetta ja sentään hetkittäin. Purot ja ojat virtaavat jo vuolaina.

Winter Wonderland

Puhtaita pumpulilumihankia on riittänyt tammikuussa. Aurinkoisina pakkaspäivinä aurinko häikäisee, vaikka käyttäisi aurinkolaseja. Sorsien vesitila on pienentynyt. Ruokkijoita riittää. Varikset käyvät samoilla apajilla. Ne kuitenkin pyrähtävät pakoon hiljaistakin kulkijaa. Harakat ovat myös arkoja. käyvät ruokintapaikoilla, mutta eivät antaudu seurattaviksi edes ikkunaruudun takaa. Terävät aistit.

Valostuvaa

Kokeilin kuvankäsittelyä puhelimella. Jotenkin valon lisääminen teki näistä nopeasti lauhtuvan sään kuuraamista maisemista erikoisia. Ehkä ne tarvitsisivat kehykset. Lisään yhden alkuperäisenä alle.

Isolla näytöllä tuo kuura näkyy erottuvan näinkin. En nyt poista noita editoituja kuitenkaan.

Loppiaisena

päivä on jo pidentynyt. Aurinko kitsastelee vielä. Väkeä paljon liikkeellä Helsingin keskustassa. Keskustakirjasto  Oodi kiinnostaa edelleen. Puhumattakaan AmosRexistä, jonka avaijaisnäyttelyyn jonottaminen kesti eilen neljä tuntia. Sellaista ei jaksa. Sen sijaan LUX2019 houkutteli lyhyelle kävelylle eikä siellä tarvinnut olla yksin.