Elokuuta

hellekesänä 2018.

Kun helle ei enää helli

kukat kukoistavat hetken, nurmikot kärventyvät veden puutteesta ruskeiksi, omenat tipahtelevat jo heinäkuun lopusta alkaen väsähtäneinä puista, viljasato kärsii. Lämmönsietokyky heikkenee ikääntyessä eivätkä trooppiset yöt anna palauttavaa lepoa. On etsittävä viileyttä aamuvarhain milloin mistäkin. Päivisin pelastavat mm. museot.

Eilen pihaan ilmaantuivat ensimmäiset neitoperhoset ja tänä aamuna reipas amiraali näkyy asettuneen taloksi nauhukselle. Nekin noin kuukautta aiemmin kuin viime vuonna.

Tänään on kai n. 54 hellepäivä tänä kesänä. Ododtettavissa kuitenkin paluu tavanomaisempiin elokuun lämpötiloihin koulujen alkaessa.

Hyvää juhannusta

 

Juhannusruusut ovat jo kukkansa karistaneet. Onneksi sää viileni ja sadetta on saatu. Kuulin juuri radiosta, että juhannusta vietetään perinteisessä säässä. Ehkä näin tuulista juhannusta en ole kokenut. Kolerita juhannuksia muistan montakin. En myöskään muista nähneeni mesiangervon kukkivan ennen juhannusta. Tosin en ole koko ikääni seurannut luonnon ihmeitä. Eikä niitä muinoin raportoitu reaaliajassa.

Blomstertid

Helteistä toukokuuta on seurannut hiukan viileämpi, mutta edelleen tällä alueella sateeton kesäkuu. Nurmikot ovat palaneet karrelle, perennat kukkineet etuajassa normaalia pienempikokoisina ja yllättävät tavallisesti syyskesällä kukkivat luonnonkukat ovat jo avanneet nuppunsa suotuisilla paikoilla. Alimmassa kuvassa on kuvattu symbolisesti reilun kuuden viikon sadesumma, 2mm. Luonto huutaa vettä.

Tuomi

tuoksuaan tuhlaa ja heittää kukkahuntunsa äkkiä tässä tukahduttavassa helteessä. Tässä on saanut seurata kevättä pikakelauksella viikon ajan. Onnekas on hän joka voi viettää aikansa veden äärellä, mutta sielläkin varjossa.

Vapun vaiheilla

Kevään kukkia omalta pihalta. Huhtikuun kevätkeikkuva sää on näitä koetellut. Krookukset ja skillat ovat myös jo kukassa.  Hauskaa vappua sitä viettäville!

Aurinko laskee

   

Maisema voi näyttää metropolialueella varsin lumiselta. Ylempi kuva lankalauntailta, alempi pääsiäisen jälkeen otettu.

Levollista pääsiäisaikaa

talvisessa säässä. Aamulla pakkasta kymmenisen astetta. Häikäisevä aurinko.

Maaliskuun alku

on ollut poikkeuksellisen kylmä. Pikkulintuja ei ole juuri näkynyt ja nämä isommatkin pakkanen pakotti muuttamaan toisaalle. Hiihtäjien on ollut hyvä hiihdellä.

Kuurankukkia

vihdoinkin. Lumen valoa ja auringon säteitä puhtaalla lumella. Aurinkolasien aikaa.

Tammikuu

alkaa olla lopuillaan. Valo voittaa. Kuvissa kuitenkin stadin petollisen liukas katu ja pimennystä odottava eilisillan kuu.

Hyvää uutta vuotta 2018

toivotan kaikille blogini seuraajille tällä joulukuisella Helsingin keskustan valokuvakierroksella.

Sinivalkoista

lumipyryä kaamoksessa ja runsasta Suomi100 -sinivalkoista juhlavalaistusta lumien taas kerran kadottua.

Työmaa marraskuussa

Pilvet lätäköissä, auringon pilkahdus pimeimpään aikaan. Hetkittäin kaunista koleutta lunta odotettaessa.

Liisanliukkaat 2017

antavat vielä odottaa. Juhlavuoden tunniste näillekin eilisille kuville voisi olla #Suomi100a

Lumi kävi kylässä

ja nyt odotetaan toista kierrosta.

Kuusiaitaa

Marraskuun vihreää löytyy havupuista ja haravoiduista nurmikoista.

Marraskuu

muistuttaa elämän rajallisuudesta. Lokakuun nietoksista on enää jäljellä vain teiden varsille pakastuneet aurauslumikasat.

Keltainen lokakuu

ja kauniit polut puistoissa.

Ankkalammen sorsat päiväunilla.

Lokakuuta

korvessa

ja kadulla. Värikästä ja kosteaa molemmissa paikoissa.

Lokakuun linnut

Viikonlopun pilvipoutaisen sään sameaa vettä, sirkus ja parvena lehahtelevat kanadanhanhet (?).
Mihin se syyskuu meni?

Viileät aamut

 Pihlajat ja aroniat eivät tahdo jaksaa kantaa marjakuormaansa.

Syksyn värikirjoa vaahterassa.