Kesä tuli suolle

 

 

 

 

Eilen oli vielä siedettävä sää ulkoilla. Helteen alkaminen oli tiedossa ja siksi suunnistimme suolle. Espoon puolelta löytyy suon läpi kulkeva Tremanskärrin luontopolku, varmaan useampikin, mutta on hyvä tietää millaiseen maastoon on menossa. Kannatti todellakin lähteä liikkeelle, Metsäpoluilla oli viileää ja lopulta edessä avautui tämä suo. Oli hyvä päivä. Kuvittele lempeä kesätuuli, suopursujen tuoksu ja käki kukkumassa. Hyvää kesää!

 

Kesä seisahtuu tänään

Toivotan rentouttavaa juhannusta perinteisellä juhannusruusukuvalla, vaikka ne ovat jo kukkineet Etelä-Suomessa.

Armasta aikaa

Äkkikesä sateineen räväytti kasvillisuuden kukoistamaan. Haapojen pumpulisade on ollut ehkä yllättävin ilmiö aamulenkeillä. Alppiruusupuisto  ylllätti myös tavallaan, mutta melko äkkiä silmät väsyivät kukkien runsauteen ja hakivat suomalaisen suon tutumpia kasveja. Tästä huolimatta paikka on useammankin käynnin arvoinen.

Hyvää kesää!

Elokuuta

hellekesänä 2018.

Kun helle ei enää helli

kukat kukoistavat hetken, nurmikot kärventyvät veden puutteesta ruskeiksi, omenat tipahtelevat jo heinäkuun lopusta alkaen väsähtäneinä puista, viljasato kärsii. Lämmönsietokyky heikkenee ikääntyessä eivätkä trooppiset yöt anna palauttavaa lepoa. On etsittävä viileyttä aamuvarhain milloin mistäkin. Päivisin pelastavat mm. museot.

Eilen pihaan ilmaantuivat ensimmäiset neitoperhoset ja tänä aamuna reipas amiraali näkyy asettuneen taloksi nauhukselle. Nekin noin kuukautta aiemmin kuin viime vuonna.

Tänään on kai n. 54 hellepäivä tänä kesänä. Ododtettavissa kuitenkin paluu tavanomaisempiin elokuun lämpötiloihin koulujen alkaessa.

Hyvää juhannusta

 

Juhannusruusut ovat jo kukkansa karistaneet. Onneksi sää viileni ja sadetta on saatu. Kuulin juuri radiosta, että juhannusta vietetään perinteisessä säässä. Ehkä näin tuulista juhannusta en ole kokenut. Kolerita juhannuksia muistan montakin. En myöskään muista nähneeni mesiangervon kukkivan ennen juhannusta. Tosin en ole koko ikääni seurannut luonnon ihmeitä. Eikä niitä muinoin raportoitu reaaliajassa.

Blomstertid

Helteistä toukokuuta on seurannut hiukan viileämpi, mutta edelleen tällä alueella sateeton kesäkuu. Nurmikot ovat palaneet karrelle, perennat kukkineet etuajassa normaalia pienempikokoisina ja yllättävät tavallisesti syyskesällä kukkivat luonnonkukat ovat jo avanneet nuppunsa suotuisilla paikoilla. Alimmassa kuvassa on kuvattu symbolisesti reilun kuuden viikon sadesumma, 2mm. Luonto huutaa vettä.

Kiira kävi kylässä

ja auttoi kirsikanpoiminnassa. Peruna tuli myös nostettua samaan aikaan. Myrsky jätti kuitenkin jostakin syystä liljat miltei koskemattomiksi

On taas ilmoja pidellyt enkä ole värikkäämpää perhosta pihassa toistaiseksi nähnyt. Syksyn tuntu. aamuisin joskus usvahuntu.

Elokesä

alkoi kuurosateisena ja runteli mustaherukat puoliraakoina maahan. Lopulta sää alkoi lämmetä ja muutaman viime päivän aikaan kolean ja vähävaloisen pitkiksi kasvattamat pihakukat alkoivat kukoistaa. Liljat ovat liljoja, mutta tämä punainen on uusi tuttavuus.

Heinäkuu

on tässä tiivistettynä sadepisarassa piha-aitaa kiipeilevän eteläisen piippuköynnöksen lehdellä. ;)

Perhosia odotellessa yritin kuvata tämän koko ajan pörräävän kohteen. Olen havainnut, että perhoset kaihtavat liljoja ainakin tässä pihassa. 

Edit. 2.8. Vaihdoin kuvat pienempiin.

Milloin se kesä tulee

Kirsikan raakileet putoilevat puusta, osa perennoista myöhässä. Toisaalta pietaryrtti, maitohorsma ja muitakin syyskesän kukkina pitämiäni lajeja jo kukassa.

Kiistellyt

lupiinit alkavat jo olla ylikasvaneita, ellei niitä ole jo niitetty. Heinäkuun helteitä odottelen enkä usko olevani ainoa.

Ensimmäiset

Hitaasti

kääntyy kevät kesäksi kylmien öiden vuoksi. Aika paljon luonto näyttää yökylmiä kestäneen. Viime viikon puuskainen pohjoisviima pakotti minut palaamaan toppavaatteisiin. Enkä ollut edes ainoa. Sää puhuttaa tavallista enemmän. Kesäkukkien hankinta alkaisi olla ajankohtaista.

Äkkikesään

totuttautuminen perjantaina ja lauantaina vaati ikäihmiseltä arkijärjen käyttöä. Silti tuli olluksi liikaa auringolle alttiina. Kylä- ja kaupunginosatapahtumia riittää, hymy on herkässä. Tervetuloa vihdoinkin kesä!

PS. Aurinkolasit silmillä otetut kännykkäkuvat eivä ole tarkkoja.

Muistot vain jää

Simpukka haastoi kuuden kesämuistokuvan julkaisemiseen. Toukokuu yllätti kesäisyydellään, josta esimerkkinä tämä vielä lehtipuiden takaa selvästi erottuva kaupungin keskeisin kirkko. Kaunista alkukesän vihreää.

Tuomet, pihlajat, syreenit ja juhannusruusut kukkivat etuajassa.

Jostakin syystä joka kesä olen kuvannut näitä kellukoita. Jokin niissä kiehtoo.

 Maisemakuvani ovat vuosia olleet Kallaveden maisemia, mutta tämä on Tahkovuorelta. Kuopiota sekin nykyään.

Minua kiehtoo myös kaikki puutarhakarkulaiset, lupiinit eritoten, mutta laitan tällä kertaa rantapuiston heinnien keskelle nousseem liljan. Näitä kasvoi aikoinaan myös mökillä metsässä siellä täällä.

Yksi kuvamuisto pihassamme kasvaneesta maatiaisraparperistä. Sen lehtien alle olisi mahtunut sammakoita,vaan ei niitä koskaan siellä näkynyt.

Yksi ylimääräinen kesämuistokuva on tietenkin Korkeasaaresta, jossa kävin n. 40 vuoden tauon jälkeen. Muutos oli valtava. Avarasta miltei puuttomasta saaresta oli tullut varjoisa viidakko. Jos sinne aikoo mennä loma-aikana, kannattaa olla liikkeellä heti aamusta. Säästyy askelia sellaiselta, jolla on liikuntarajoitteita.