Aikainen talvi

 

Edellisessä postauksessa taisin vielä odottaa pakkasia. Itse asiassa lämpötilan laskeminen peräti kahteenkymmeneen miinusasteeseen oli kuitenkin yllätys. Ensimmäinen kerta täällä asuessa oli niin hyytävän kylmä. Vaikka Helsingissä tuli käydyksi asioilla useamman kerran, kuvia ei juuri jäänyt. Olisi pitänyt olla pukeutunut aivan eri tavalla. 

Nyt pakkaset ovat taas enää muisto vain. Onneksi ei eilen tarvinnut olla liikkeellä. Aamulla kaikki näkyi olevan jääkuoren alla. Ilahdutti suunnattomasti, kun näki että kotikatu oli tänä aamuna hiekoitettu. Tämä tapahtui ensimmäisen kerran täällä asuessamme. Pääsi turvallisesti jalkaisin käymään postissa ja apteekissa.

Hyvää adventtiaikaa!

______

Edit. Uudenvuodenaattona klo 19.50

Jostain syystä en pääse kommentoimaan omaa postausta l. vastaamaan kommentteihinne. Kiitos kommenteistanne ja toivotuksistanne. Googlelta onkin tullut monenlaisia ilmoituksia, joiden mukana ei oikein pysy. Aika kuluu nykyisin niin nopeasti, että moni asia ehtii vanhentua. Vielä on muutama tunti tätä toista koronavuotta jäljellä.  

Voikaa hyvin ja pysykää terveinä!

Itsetietoinen

komistus oli tämä syysharmaiden päivien väriläiskä, mandariinisorsa. Itselläni on kuvamuistona vain muutama turvallisen kaukaa otettu kännykkäkuva. Yleisöä riitti ja aika monella oli  mukanaan ihan erilaiset kamerat ja muut varusteet.

Loppiaisena

päivä on jo pidentynyt. Aurinko kitsastelee vielä. Väkeä paljon liikkeellä Helsingin keskustassa. Keskustakirjasto  Oodi kiinnostaa edelleen. Puhumattakaan AmosRexistä, jonka avaijaisnäyttelyyn jonottaminen kesti eilen neljä tuntia. Sellaista ei jaksa. Sen sijaan LUX2019 houkutteli lyhyelle kävelylle eikä siellä tarvinnut olla yksin.

Aurinko laskee

   

Maisema voi näyttää metropolialueella varsin lumiselta. Ylempi kuva lankalauntailta, alempi pääsiäisen jälkeen otettu.

Tammikuu

alkaa olla lopuillaan. Valo voittaa. Kuvissa kuitenkin stadin petollisen liukas katu ja pimennystä odottava eilisillan kuu.

Hyvää uutta vuotta 2018

toivotan kaikille blogini seuraajille tällä joulukuisella Helsingin keskustan valokuvakierroksella.

Sinivalkoista

lumipyryä kaamoksessa ja runsasta Suomi100 -sinivalkoista juhlavalaistusta lumien taas kerran kadottua.

Keltainen lokakuu

ja kauniit polut puistoissa.

Ankkalammen sorsat päiväunilla.

Lokakuun linnut

Viikonlopun pilvipoutaisen sään sameaa vettä, sirkus ja parvena lehahtelevat kanadanhanhet (?).
Mihin se syyskuu meni?

Äkkikesään

totuttautuminen perjantaina ja lauantaina vaati ikäihmiseltä arkijärjen käyttöä. Silti tuli olluksi liikaa auringolle alttiina. Kylä- ja kaupunginosatapahtumia riittää, hymy on herkässä. Tervetuloa vihdoinkin kesä!

PS. Aurinkolasit silmillä otetut kännykkäkuvat eivä ole tarkkoja.

Varma kevään merkki

on nautakarjan päästäminen kesälaitumille eli ulos.Tosin myöhäisen ja kolean kevään vuoksi Viikin lehmäkarja oli eilen melko rauhallista ja jollakin tavalla ihmeissään, koska syötävää ei ollutkaan.

Maaliskuu maata näyttää

Vaikka lunta tuprutti naistenpäiväksi runsaasti, aurinkoiset päivät ja vesi- ja räntäsateet ovat pitäneet huolen siitä, että kevät etenee. Iljanteiset kevyen liikenteen väylät ovat kävelykunnossa, jos valitsee lyhyet reittinsä huolella.

Auton ikkunasta.

Pakkovisiitillä Helsingin keskustassa eilen. Ei juuri maata näkyvissä siellä. Asfalttia ja autoja kyllä.

Valoisaa uutta vuotta!

Kuusi Puijon laella 

Esplanadin kuusi poroineen

Sama kuusi kuin edellä, mutta kuvattu eri suunnasta.

Muistot vain jää

Simpukka haastoi kuuden kesämuistokuvan julkaisemiseen. Toukokuu yllätti kesäisyydellään, josta esimerkkinä tämä vielä lehtipuiden takaa selvästi erottuva kaupungin keskeisin kirkko. Kaunista alkukesän vihreää.

Tuomet, pihlajat, syreenit ja juhannusruusut kukkivat etuajassa.

Jostakin syystä joka kesä olen kuvannut näitä kellukoita. Jokin niissä kiehtoo.

 Maisemakuvani ovat vuosia olleet Kallaveden maisemia, mutta tämä on Tahkovuorelta. Kuopiota sekin nykyään.

Minua kiehtoo myös kaikki puutarhakarkulaiset, lupiinit eritoten, mutta laitan tällä kertaa rantapuiston heinnien keskelle nousseem liljan. Näitä kasvoi aikoinaan myös mökillä metsässä siellä täällä.

Yksi kuvamuisto pihassamme kasvaneesta maatiaisraparperistä. Sen lehtien alle olisi mahtunut sammakoita,vaan ei niitä koskaan siellä näkynyt.

Yksi ylimääräinen kesämuistokuva on tietenkin Korkeasaaresta, jossa kävin n. 40 vuoden tauon jälkeen. Muutos oli valtava. Avarasta miltei puuttomasta saaresta oli tullut varjoisa viidakko. Jos sinne aikoo mennä loma-aikana, kannattaa olla liikkeellä heti aamusta. Säästyy askelia sellaiselta, jolla on liikuntarajoitteita.

Panorama

Korkealta näkee kauas. Tässä muutama kuva, jotka on otettu entisillä asuinkulmilla, tosin Linnanmäen ilmaislaitteesta l. Panoramasta. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, ellei ole kovin korkeanpaikankammoinen.