Kevättä tekee

 

Suomi on pitkä maa. Pohjoisessa on lunta liiaksi ja säilöttäväksi tulevaa talvea varten. Täällä koimme lumettoman talven. Luonto(kin) taitaa olla hiukan sekaisin nyt koronakeväänä. Vuokot kukkivat kauan. Muutkin kevätkukat taistelevat milloin rännän, milloin pakkasen kourissa. Tuomi näyttää myös harkitsevan nuppujensa avaamista. On miettinyt jo monta päivää. Käsijarru tuntuu olevan päällä. Syksyllä hankitulla ilmalämpöpumpulla ei ole ollut vielä käyttöä. Odotimme helteistä toukokuuta, kuten muutamina viime vuosina on ollut.

Armasta aikaa

Äkkikesä sateineen räväytti kasvillisuuden kukoistamaan. Haapojen pumpulisade on ollut ehkä yllättävin ilmiö aamulenkeillä. Alppiruusupuisto  ylllätti myös tavallaan, mutta melko äkkiä silmät väsyivät kukkien runsauteen ja hakivat suomalaisen suon tutumpia kasveja. Tästä huolimatta paikka on useammankin käynnin arvoinen.

Hyvää kesää!

Kevään juhlaa

 Huhtikuinen hanami ja hiirenkorvia.

Helteet ohi

Tänään oli uutisten mukaan kesän 63. hellepäivä. Säätyyppi muuttuu. Helteistä huolimatta perhosia on näkynyt pihassa hyvin vähän. Lähipihlaja yllätti uusilla kukinnoilla. En ole aikaisemmin nähnyt.

Tuomi

tuoksuaan tuhlaa ja heittää kukkahuntunsa äkkiä tässä tukahduttavassa helteessä. Tässä on saanut seurata kevättä pikakelauksella viikon ajan. Onnekas on hän joka voi viettää aikansa veden äärellä, mutta sielläkin varjossa.

Lokakuun linnut

Viikonlopun pilvipoutaisen sään sameaa vettä, sirkus ja parvena lehahtelevat kanadanhanhet (?).
Mihin se syyskuu meni?

Viileät aamut

 Pihlajat ja aroniat eivät tahdo jaksaa kantaa marjakuormaansa.

Syksyn värikirjoa vaahterassa.

Kiira kävi kylässä

ja auttoi kirsikanpoiminnassa. Peruna tuli myös nostettua samaan aikaan. Myrsky jätti kuitenkin jostakin syystä liljat miltei koskemattomiksi

On taas ilmoja pidellyt enkä ole värikkäämpää perhosta pihassa toistaiseksi nähnyt. Syksyn tuntu. aamuisin joskus usvahuntu.

Pihlaja kukkii

runsaasti tänä kesänä. Tuoksu tuntuu jostakin syystä pökerryttävältä. Johtuuko se siitä, että pihlajia on täällä liikaa? Enää en edes kuvittelisi taittavani pihlajanoksaa sisätiloihin, kuten ennen kotikonnuilla oli tapana. 

Äkkikesään

totuttautuminen perjantaina ja lauantaina vaati ikäihmiseltä arkijärjen käyttöä. Silti tuli olluksi liikaa auringolle alttiina. Kylä- ja kaupunginosatapahtumia riittää, hymy on herkässä. Tervetuloa vihdoinkin kesä!

PS. Aurinkolasit silmillä otetut kännykkäkuvat eivä ole tarkkoja.

Ennen pakkasia

monet kesäkukat kukkivat toista kierrosta. Orvokit, lupiini, voikukka, sammalleimu mm. Eilen ja tänään tuuli on lakaissut katuja tehokkaasti. Metsässä kaikki on toisin.

Kultainen syksy

Öiden viileys alkaa näkyä jo vaahteroiden latvuksissa.

Pihan pelakuut näyttävät vasta päässeen alkuun kukinnassaan.

Harrastus

se on kai lähiympäristön muutosten tarkkailukin. Kuvissa Valio-myrskyn jälkiä vajaan kilometrin säteellä. Kauempana mäellä, jonne nousimme polkua pitkin, oli entisen aukon reunalta kaatunut vähintään sata puuta.

Kuvat ovat käsittelemättömiä ja ladattu suoraan kamerasta. Alla olevan linkin takaa löytyy kuvitusta erilaisista harrastuksista. 


Valokuvatorstai #382

Einon vuoro

oli viime sunnuntaina harventaaa Puijon puustoa vuosi sitten suoritettujen harvennus- tai maisemanavaushakkuiden jälkeen.

Mikä ötökkä?

Kuvattu tänä aamuna pihlajan kukkatertussa. Ei pelännyt kuvaajaa lainkaan.